Meidän on sopeuduttava muuttuvaan ilmastoon – Strateginen suunnittelu luo pohjan turvallisille ja kestäville kaupungeille
Swecon Urban Insight -raportista selviää, että vain 26 % Euroopan kaupungeista on laatinut sopeutumissuunnitelman ilmastonmuutokseen. Swecon kaupunkisuunnittelun projektipäällikkö Mikko Raninen pohtii, miten kaupungit voisivat kehittää resilienssiä. Ilmastonmuutoksen epäsuotuisiin vaikutuksiin voitaisiin sopeutua strategisella kaupunkisuunnittelulla.
Swecon tuoreessa Urban Insight -raportissa todetaan, että vain noin joka neljäs Euroopan kaupunki on laatinut suunnitelman ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Olemassa olevat suunnitelmat eivät myöskään ole riittävän kattavia ja niiden toimeenpano ontuu.
Vuonna 2050 maailmassa on arviolta 9,7 miljardia ihmistä. Heistä 70 prosenttia asuu kaupungeissa. Tulevaisuudessa kaupunkien on tarjottava turvallisia ja viihtyisiä asuinpaikkoja yhä useammalle ihmiselle.
“Sopeutumisstrategioita tarvitaan ennakoimaan ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia sekä estämään ja minimoimaan sen aiheuttamia vahinkoja. Kaupunkisuunnittelussa tulee huomioida ilmastonmuutoksen torjuminen, mutta myös siihen sopeutuminen”, sanoo kaupunkisuunnittelun projektipäällikkö Mikko Raninen Swecolta.
Sopeutuminen on pääosin paikallista toimintaa, sillä kaupungeilla on valta päättää valtaosasta sopeutumiskeinoja. Kaupunkisuunnittelua tehdään pitkällä aikajänteellä, ja siksi ilmastonmuutoksen hitaat vaikutukset pitää ottaa huomioon.
”Hienoja innovaatioita ja ratkaisuja syntyy koko ajan. Nyt meidän pitäisi vielä varmistaa, että ne menevät toimeenpanoon asti”, Raninen toteaa.
Ilmastonmuutos lisää ääri-ilmiöitä, mutta myös hitaat muutokset on tunnistettava
Tulvivia jokia, rankkasateita, ennätyshelteitä… Sään ääri-ilmiöt kurittavat Eurooppaa jo monella tapaa. Hidas ilmastonmuutos on kuitenkin myös paljon muuta kuin ääri-ilmiöitä. Esimerkiksi Thames water -vesiyhtiö on arvioinut, että kuivuudesta koituvat vahingot voivat maksaa Lontoon kaupungille tulevaisuudessa jopa 365 miljoonaa euroa päivässä, jos infrastruktuuria ei sopeuteta ilmastonmuutokseen.
“Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat pääasiassa hitaita, eivätkä vielä yhtä dramaattisia kuin esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopassa”, Raninen kertoo. “Myös vähitellen muuttuvalla ilmastolla on kuitenkin monisyisiä ja kumuloituvia vaikutuksia sekä luonnon ekosysteemeihin että kaupunkien infrastruktuureihin ja talouteen.”
Vähittäinen muutos tarkoittaa meillä esimerkiksi talvien lyhenemistä, kesien lämpenemistä ja aiempaa pidempiä hellejaksoja. Ranisen mukaan tämä voi tarkoittaa muutosta totuttuihin suunnittelutapoihin.
“Rakentaminen on meillä perustunut lämmittämiseen sekä ylipäätään talveen liittyvien arkisten ‘harmien’ torjumiseen, kylmyyden lisäksi muun muassa lumisateeseen varautumiseen. Kun talvista tulee aiempaa lämpimämpiä ja kesistä kuumempia, voi jäähdytyksen tarve kaupungeissa kasvaa ja lämmityksen sitä vastoin vähentyä. Vesisateiden määrä voi myös kasvaa. Ja toisaalta, talviaikaan voi yhtäkkiä sataa suurempia lumikuormia kuin aiempina vuosikymmeninä. Kaduilta tulee varata tilaa hetkellisesti lumen välivarastointiin, mutta näitä tiloja voitaisiin oppia hyödyntämään myös sulan maan aikana.”
Ymmärrystä muuttuvan ilmaston vaikutuksista kaupunkeihin voidaan lisätä esimerkiksi mallintamalla.
Ratkaisun avaimet kokonaisvaltaisessa ymmärryksessä ja yhteistyössä
Kun ilmastonmuutoksen vaikutukset monimutkaistuvat, tarvitaan myös niiden ymmärtämiseen ja ratkaisujen löytämiseen entistä monipuolisempaa osaamista. Ranisen mukaan erityisesti siiloutumista pitäisi välttää.
“Kokonaiskuva ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja tarvittavista sopeutumistoimenpiteistä vaatii laajaa yhteisymmärrystä ja eri sidosryhmien yhteensaattamista”, Raninen sanoo.
Ratkaisut eivät siis synny vain yhden suunnittelualan piirissä. Tarvitaan kollektiivista ajattelua ja osaamista monilta eri aloilta. Olennaista on kyetä saattaa osaaminen myös yhteen, jotta osaoptimoinnin sijaan syntyy kokonaisuutta parhaiten palvelevia ratkaisuja.
“Jos päätetään lisätä kaupungin viherkattojen ja aurinkopaneeleiden määrää, on linjattava dataan perustuen, mihin tehdään viherkattoa ja mihin aurinkopaneeleita. Jos jokainen toimija optimoi vain omaa tonttiaan, voi käydä niin, että syömme edellytykset kokonaisvaltaisesti parhailta ratkaisuilta ja sopeutumistavoitteiden vaatimat tulokset valuvat sormien välistä. Meillä rakennetun ympäristön suunnittelijoilla olisi tässä kohtaa mahdollisuus tukea kaupunkeja löytämään holistiset ratkaisut”, Raninen kuvaa.
Tieto pitää valjastaa suunnittelun ja toimeenpanon välineeksi
Helsingin kaupungin Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma on Ranisen mukaan esimerkki strategiasta, joka sisältää tavoitteiden lisäksi mittareita ja toimenpiteitä. Näin se ohjaa aidosti sekä suunnittelua että toteutusta. Ohjelmassa on esimerkiksi linjattu, että maalämmön osuus pitää nostaa vuoteen 2035 mennessä nykyisestä yhdestä prosentista viiteentoista prosenttiin.
“Kun strategiaan on kirjattu tuollainen tavoite, se pakottaa kaupungin sekä selvittämään toteutuskeinoja että seuraamaan ja mittaamaan tavoitteen toteutumista koko ajan”, Raninen sanoo.
“Yhteisymmärrys ilmastonmuutoksen vaikutuksista sekä kaikkea suunnittelua ja rakentamista ohjaava strategia ovat pohja kestävälle kaupungille”, Raninen tiivistää.