Resilienssiä rakennettuun ympäristöön toisiinsa kytkeytyvien kriisien keskellä
Julkaistu 21.3.2023
Kaikkien maailmalla meneillään olevien kriisien myötä resilienssistä on tullut tärkeämpää kuin koskaan. Yhteiskuntarakenteiden on sopeuduttava kriiseihin ja pystyttävä toipumaan niistä. Swecon Urban Insight -hankkeen tämänvuotinen teema on Resilient Societies, kantokykyinen yhteiskunta. Mitä resilienssillä tarkoitetaan ja miten se liittyy elinympäristöihimme ja kaupunkeihin?
Koronaviruspandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja äskettäinen Turkin ja Syyrian maanjäristys ovat järisyttäneet monia yhteisöjä. Samaan aikaan ilmastonmuutos on lisännyt sään ääri-ilmiöitä entisestään. Kaikki tämä on puolestaan johtanut taloudelliseen epävakauteen, johon liittyy voimistuva inflaatio, energiakriisi, epävarmat toimitusketjut, verkkohyökkäykset ja uhkaava lama.
Siksi ei olekaan yllätys, että Davosissa hiljattain päättyneessä Maailman talousfoorumissa (WEF) käytyjen keskustelujen aiheena olivat toisiinsa kytkeytyvät kriisit ja yhteisvaikutukset, joita useat samanaikaiset kriisit voivat synnyttää.
Tämän seurauksena katseet ovatkin nyt kääntymässä resilienssiin, yhteiskunnan joustavuuteen ja kantokykyyn, mikä on jäänyt huomiotta ilmastonmuutokseen varautumisen ja resurssitehokkuuden edistämisen rinnalla.
”Riskit eivät suinkaan ole toisistaan riippumattomia. Joudumme todennäköisesti yhä useammin tilanteisiin, joissa riskit vaikuttavat toisiinsa ja johtavat tilanteisiin, joita emme osanneet odottaa”, sanoo luonnonvarojen hallinnan professori Thomas Elmqvist Tukholman yliopiston Stockholm Resilience Centre -yksiköstä.
”Meidän on pohdittava, miten saamme kehitettyä yleistä resilienssiä, jossa hyödynnetään päällekkäisiä ja monipuolisia keinoja, jotta pystymme tulevaisuudessa kohtaamaan yhä arvaamattomampia tilanteita.”
Nykyään katastrofit aiheuttavat vuosittain noin 300 miljardin dollarin taloudelliset tappiot. Jos otetaan huomioon hyvinvointia laskevat vaikutukset, summa nousee Maailmanpankin mukaan peräti 520 miljardiin dollariin. Maailmanpankin mukaan ilman merkittäviä investointeja kaupunkien resilienssin parantamiseen luonnonkatastrofien kaupungeille aiheuttamat kustannukset voivat vuoteen 2030 mennessä nousta nykyisestä noin 250 miljardista dollarista 314 miljardiin vuodessa ja ilmastonmuutos voi syöstä jopa 77 miljoonaa kaupunkilaista köyhyyteen.
”Olemme viime vuosina oppineet, että olemme suosineet tehokkuutta resilienssin sijaan. Olemme luoneet resilienssivelan. Emme ole sisällyttäneet järjestelmiimme valmiuksia toimia muuttuvassa riskiympäristössä”, sanoo Carolina Klint, Marshin Manner-Euroopan riskienhallintajohtaja ja yksi maailman riskiraportin (Global Risks Report) laatijoista.
Swecon Urban Insight -teema 2023: Resilient societies – kantokykyinen yhteiskunta
Ajankohtaiset kriisit yhdistyvät pidemmän aikavälin riskeihin, kuten ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden katoamisen uhkaan. Tämän vuoksi Sweco haluaa vuoden 2023 aikana nostaa julkiseen keskusteluun yhteiskunnan resilienssin ja vaikutusmahdollisuudet elinympäristöjemme joustavuuteen ja kantokykyyn.
Pureudumme tähän hyvin laajaan käsitteeseen, joka kiteytettynä tarkoittaa kykyä kestää muutoksia, selviytyä ja palautua niistä sekä kehittyä kestävämmäksi. Tänä päivänä kiinnitetään myös paljon huomiota siihen, että ei ainoastaan toivuttaisi ja palattaisi lähtötilanteeseen, vaan saavutettaisiin uusi korkeampi taso, jolla kyky kestää uusia iskuja tai muutoksia olisi aiempaa parempi, eli yhteiskunta rakennettaisiin uudestaan parempana.
Julkaisemme resilienssiin liittyviä raportteja osana Urban Insight -julkaisusarjaamme. Urban Insight on Swecon koko konsernin kattava tietofoorumi, johon kutsutaan asiantuntijoita eri puolilta maailmaa kehittämään ja jakamaan näkemyksiään.
Miksi resilienssi on juuri nyt niin tärkeää Swecon, asiakkaidemme ja koko yhteiskunnan kannalta?
”Maailmassa on parhaillaan käynnissä valtava murros, ja Swecon konsultteina meillä on asiantuntemusta hallita tätä murrosta kestävällä ja joustavalla tavalla. Olemme yhä tietoisempia asiakkaidemme haavoittuvuudesta ja siitä, että monet heistä eivät ole kunnolla varautuneet suuriin muutoksiin”, sanoo Swecon arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija Diego Luna Quintanilla Belgiasta.
Resilienssi toteutuu kaupungeissa silloin, kun ihmisten, talouksien ja teknologioiden väliset verkostot kytkeytyvät toisiinsa. Mitä monipuolisemmin ja tasavertaisemmin, sitä parempi. Hänen mukaansa verkostolla on kuitenkin myös oltava hyvät yhteydet ja sen on oltava ketterä, jotta resilienssi pääsisi täysin oikeuksiinsa.
On myös tärkeää suunnitella keinoja reagoida lyhyen aikavälin häiriöihin unohtamatta pitkän aikavälin visioita.
”Yleensä julkiset tai institutionaaliset toimijat antavat tehtäväksemme hankkeita, joissa on pitkän aikavälin visio mutta ei konkreettista toimintasuunnitelmaa tai toimintakehystä. Toisaalta toisessa ääripäässä kohtaamme erityyppisiä toimijoita, kuten yksityisasiakkaita tai yhdistyksiä, joilla on tarkkaan määritelty liiketoimintasuunnitelma, rajallinen aikataulu ja budjetti ja pyrkimys saada aikaan nopeita vaikutuksia joko yhteiskunnallisten tai taloudellisten hyötyjen muodossa, mutta jotka eivät välttämättä ole ottaneet kokonaiskuvaa huomioon”, hän sanoo.
”Hyvin harvat hankkeet huomioivat molemmat näkökulmat samanaikaisesti. Siinä me astumme kuvaan.”
Swecon maankäytön ja sosiokulttuurisen ympäristön asiantuntija Jani Päivänen kokee, että resilienssissä on kyse tietynlaisesta joustavuudesta ja kattavasta verkostosta.
”Kyse on lähinnä siitä, miten ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa.”
Päivänen on työskennellyt yli 20 vuoden ajan kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelun, liikennehankkeiden ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin parissa.
”Olemmeko varautuneet tuleviin kriiseihin? Kaupunkisuunnittelijoina meillä olisi hyvät mahdollisuudet tarjota kansalaisille kohtaamispaikkoja ja tiloja sosiaalista elämää varten. Niinpä meidän on todella tärkeää pyrkiä luomaan sosiaalisia kaupunkeja”, hän toteaa.
Swecon energiamurroksen ohjelmajohtaja Alexandra Lybaert Belgiasta on sitä mieltä, että meidän pitäisi mennä vielä askel pidemmälle.
”Yksi keskeinen käsite tässä pyrkimyksessä on antifragility (haurauden vastakohta), joka viittaa järjestelmiin, jotka suorastaan hyötyvät häiriöistä ja kriiseistä. Meillä on olemassa termi hauraudelle, mutta meillä ei aiemmin ollut termiä sen vastakohdalle, koska se ei ole sama asia kuin resilienssi. Resilienssin vaarana on, että pidämme kiinni vallitsevasta tilanteesta, kun taas antihauras yhteiskunta menestyy.”
Esimerkiksi Lybaert ottaa idean Japanin lisääntyvien taifuunien voiman hyödyntämisestä.
”Teoriassa niistä voisi saada paljon energiaa, mutta tuulivoimalat on suunniteltu siten, että ne on kytkettävä pois päältä hirmumyrskyjen ajaksi, jotta ne eivät vahingoitu. Mutta entä jos ne suunniteltaisiin niin, että ne kestäisivät taifuuneja ja siten tuottaisivat suuria määriä energiaa myrskyjen aikana? Tämä on yksinkertainen esimerkki antihauraudesta.”