0 tulosta 0 yhteensä tuloksesta ""

21/04/2020

Reading time: 4min

KW

Kirsi Wolczkiewicz

Kosmetiikan kemikaalit huolestuttavat kuluttajia

kosmetiikkaturvallisuus kosmetiikka kemikaalit

Kosmeettisia valmisteita löytyy enemmän tai vähemmän jokaisen kodista. Kosmetiikkaan kuuluvat meikkien lisäksi esimerkiksi voiteet, pesuaineet, hampaiden ja suun hoitovalmisteet, deodorantit ja antiperspirantit. Valmisteista osa on pestäviä, osa iholle jätettäviä, ja päivän mittaan käytettyjen tuotteiden määrä saattaa olla jopa kymmeniä. Altistumme monille aineille käyttäessämme kosmetiikkaa. Jotta kosmeettiset tuotteet olisivat turvallisia käyttää, tarvitaan kosmetiikkaturvallisuuden asiantuntemusta ja valvontaa eri tahoilta, pohjautuen EU:n antamaan kosmetiikka-asetukseen (1223/2009) sekä lakiin kosmeettisista valmisteista (492/2013).

Trendinä tiettyjen ainesosien välttely

Aika ajoin otsikoihin nousee erilaisia ainesosia, joiden vaarallisuudesta nousee pelko kuluttajien keskuuteen. Toisaalta myös viranomaisviestinnässä halutaan nostaa tiettyjä ainesosia, joihin halutaan kiinnittää huomiota laajemmin. Tällä hetkellä esimerkiksi mikromuovit ja tietyt säilöntäaineet ovat olleet uutisoinnin aiheina.

Mikromuovit ovat tuotteeseen lisättyjä veteen liukenemattomia muovipartikkeleita, ja niitä käytetään kosmetiikassa usein kuorivissa tai pesevissä poispestävissä valmisteissa. Mikromuovien on mm. todettu kertyvän ravintoketjussa vesistöissä. Ehdotus mikromuovien rajoittamiseksi julkaistiin Euroopan kemikaaliviraston toimesta vuonna 2019. Mikromuovien käyttöä on helppo rajoittaa lainsäädännön keinoin, koska ne voidaan korvata muilla ainesosilla. Säilöntäaineiden kohdalla tilanne on erilainen – niiden käyttö tuotteissa on usein välttämätöntä. Säilöntäaineryhmä parabeenit on herättänyt huolta kuluttajissa, sillä niiden epäillään olevan allergisoivia ja niillä saattaa olla lievä estrogeeninen vaikutus eli ne voivat häiritä ihmisen omaa hormonitoimintaa. Viranomaisten mukaan tämänhetkinen altistumistaso parabeeneille ei kuitenkaan aiheuta merkittävää terveyshaittaa, sillä kosmetiikassa sallitut pitoisuudet ovat matalia.

Kuluttajan saattaa olla hankala erottaa merkityksettömät riskit merkittävistä riskeistä. EU:n viranomaisten julkaisema tieto on luotettavaa ja lainsäädäntöön pohjautuvaa, ja kuluttajille on helposti saatavilla tietoa kosmeettisista valmisteista ja niiden merkinnöistä esimerkiksi Tukesin sivuilla.

Mitä vähemmän ainesosia – sitä turvallisempi tuote?

Kuluttajat haluavat enemmän läpinäkyvyyttä yrityksiltä ja tietoa ainesosien merkityksestä tuotteissa. Tuotteiden ainesosat ilmoitetaan kansainvälisillä INCI-nimillä ja ne on listattu painon mukaan alenevassa järjestyksessä. Lähes kaikki aineet voidaan lukea kemikaaleiksi, kuten esimerkiksi divetymonoksidi eli tutummin vesi. Sen INCI-nimi AQUA varmasti vakuuttaa enemmän kuluttajia kuin sanahirviö divetymonoksidi, mutta monet INCI-nimetkin aiheuttavat kuluttajissa epätietoisuutta. Tämän takia kosmeettisissa tuotteissa on alkanut näkyä enemmän tarkentavia tietoja ainesosista, kuten sen alkuperästä ja merkityksessä tuotteessa. Tämä suuntaus on suositeltava.

Usein ajatellaan, että ”mitä vähemmän ainesosia, sitä turvallisempi tuote”. Tosiasiassa raaka-aineiden merkitys tuotteessa on tärkeämpää kuin niiden lukumäärä. Tarkempaa tietoa kosmetiikan ainesosista voi saada esimerkiksi Euroopan komission CosIng-työkalulla, jossa tietoa ainesosista ja niiden käytöstä ja rajoituksista voi etsiä esimerkiksi INCI-nimellä.

Luonnonkosmetiikka nostanut suosiotaan – tuotteiden markkinoinnissa kuitenkin viherpesua

Luonnonmukainen kosmetiikka on nostanut suosiotaan kuluttajien keskuudessa. Kosmeettisissa valmisteissa sama ainesosa voi olla peräisin luonnosta tai synteettisesti valmistettu. Luonnosta peräisin oleva ainesosa on usein uutettu, mikä voi lisätä muiden aineiden ja epäpuhtauksien määrää ainesosassa.

Luonnonkosmetiikan pakkauksissa saattaa olla jokin sertifikaattimerkintä. Sertifikaatit eivät välttämättä takaa tuotteiden olevan terveydelle turvallisempi vaihtoehto, sillä ne eivät perustu kosmetiikkalainsäädäntöön, vaan järjestöjen omiin ehtoihin. Nämä ehdot tosin voivat olla tiukempia kuin lainsäädäntö edellyttää. Luonnonkosmetiikkaan ei sovelleta erillistä lainsäädäntöä, vaan sama EU:n kosmetiikka-asetus koskee kaikkia kosmeettisia valmisteita, eli tuotteiden sisältämien aineosien turvallisuus tulee olla selvitetty ja itse tuotteesta tulee olla tehtynä kosmetiikka-asetuksen mukainen turvallisuusarviointi.

Kaikenlaisen kosmetiikan markkinointiväittämien tulee täyttää EU:n ns. väittämäasetuksen kriteerit ja väittämien pitää olla helposti ymmärrettäviä kuluttajille. Tietoa markkinointiväittämien kriteerieistä kosmetiikalle löytyy esimerkiksi Tukesin sivuilta.

Kahden euron vai kahdenkympin ripsiväri?

Kosmetiikkaa ostetaan perinteisen kivijalkakaupan lisäksi yhä enemmän verkkokaupoista. Kuluttajan on turvallista käyttää EU:n alueella myytävää kosmetiikkaa, mutta EU:n ulkopuolelta tilatun kosmetiikan käytössä tulee olla varovaisempi. Vaikka ainesosaluettelo näyttäisi olevan kunnossa, sisältö saattaa tosiasiassa olla jotain muuta. Uutisotsikoissa on ajoittain artikkeleita ja kuvia, missä ostaja on saanut vakavan allergisen reaktion ulkomailta tilatusta kosmetiikasta. Ostoksissa tulee käyttää tervettä järkeä, sillä netistä tilattu halvempi ripsiväri harvoin vastaa laadultaan ja sisällöltään kaupasta saatavaa tyyriimpää vastaavaa tuotetta. Suomen kivijalkakaupoista saatavan edullisenkin kosmetiikan tulee noudattaa kosmetiikkalainsäädäntöä, eli alesta bongattu halpa tuote on turvallinen käyttää. Jotkut ainesosat voivat huolestuttaa, mutta niiden määrät tuotteissa ovat tiukasti säädelty, eikä niistä oikein käytettynä aiheudu kuluttajille terveyshaittoja.

– Kirsi Wolczkiewicz, kemikaaliturvallisuusasiantuntija, Sweco