0 tulosta 0 yhteensä tuloksesta ""

30/01/2024

Reading time: 4min

LH

Leena Hämäläinen

Lahopuulla tärkeä rooli luonnossa, mutta hyödynnettävissä myös kaupungeissa

biodiversiteetti

Kuollutta, lahoavaa puuainesta syntyy, kun puuaines hajoaa lahottajien vaikutuksesta. Vuosi vuodelta puu muuttuu yhä hauraammaksi, kun lahoaminen etenee – vuosien varrella myös lajisto muuttuu, ja useat lahopuusta riippuvaiset eliölajit vaativatkin juuri tietyssä lahoamisen vaiheessa olevaa puuta.  

Tiesitkö, että neljännes metsissämme elävistä eliöistä on suoraan tai välillisesti riippuvaisia lahopuusta hyödyntäen sitä ravintona, kasvualustana, kotina ja lisääntymispaikkana? Pystyyn kuolleen kelomännyn lahoaminen voi kestää maahan kaaduttuaankin vielä satoja vuosia, jonka aikana se toimii lukemattomien erilaisten eliöiden elinympäristönä. Lahosukkession alkuvaiheessa puuta asuttavat pääosin erilaiset hyönteiset, mutta kun puu saa maakosketuksen ja kosteus pääsee puuainekseen, tulevat kuvioihin mukaan sienet. Ilman sieniä puu ei koskaan hajoaisi. 

Lahopuissa havaittavissa luonnon kierto ja kilpailu 

Osa hyönteisistä käyttää ravinnokseen sienirihmastoa, ja lahottamisessa mukana on myös suuri joukko erilaisia bakteereja, mikrobeja ja muita pieneliöitä, jotka niin ikään toimivat toisten eliöiden ravintona. Lahopuu houkuttelee paikalle erityisen rikkaan lajikirjon, jonka elämän edellytyksiä tukee rakenteeltaan eri ikäinen puusto ja erityisesti säästettävät, lahopuuksi myöhemmin muuttuvat säästöpuut. Lahopuujatkumo ylläpitää elämää niin metsässä kuin rakennetussa ympäristössäkin, ja monimuotoisuuden kannalta on parempi, mitä enemmän lahopuuta säästetään.  

Ympäristö kokonaisuutena on enemmän kuin osiensa summa. Toimiva ekosysteemi koostuu sen eliöistä ja niiden lukemattomista verkostoituneista vuorovaikutuksista, symbioottisista suhteista. Monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä sen kaikissa ilmenemismuodoissa voi havaita tarkastelemalla erilaisten elinympäristöjen, lajien ja yksilöiden välistä vaihtelua, niiden erilaisuutta ja erilaisia ominaisuuksia – lajikirjoa, johon kuuluu niin hyönteiset, sienet ja käävät, kasvit kuin selkärankaisetkin. Löydätkö sinä omasta lähiympäristöstäsi puiden koko elinkierron sirkkataimesta lahopuuhun?  

Lahopuu taipuu kaupungeissa taiteeksi 

Kaupungeissa rakennetun ympäristön hankkeissa lahopuuta näkee lähinnä taiteen muodossa. Sitä voitaisiin kuitenkin nykyistä enemmän käyttää myös erilaisissa rakenteissa, esim. lahoaitoja alueiden rajaamisessa, kulun ohjaamisessa ja kaupunkitilan jäsentämisessä. Pystypuut voivat toimia maamerkkinä tai köynnöstukena, ja kantoja tai maapuita voidaan suunnitella toimittamaan istuinten ja tasojen virkaa.  

Lahopuu osana viheraluetta luo mikrohabitaatteja erilaisille eliöille sekä korostaa alueen omaleimaista luonnetta ja kaupunkikuvaa. Tärkeää lahopuun sijoittamisessa on, ettei se haittaa alueen kunnossapitoa, käyttöä tai turvallisuutta – rakenteiden on täytettävä turvallisuusvaatimukset, ja esimerkiksi lahopuun työntäminen ajoradalle ei saa mahdollistua. Suurimpana haasteena on saada sijoitettua riittävä määrä riittävän järeää lahopuuta rakennettuun ympäristöön, ja vahva lahopuujatkumo voidaankin saada aikaan yhteistyössä kaupunkilaisten kanssa, joiden pihat ovat merkittävä osa kaupungin viheraluekokonaisuutta.  

Kannustan rohkeasti kokeilemaan erilaisia keinoja tuoda lahopuuta osaksi ympäristöä. Näin luomme yhdessä kestävää lahopuujatkumoa. Tyyli on vapaa. Lahopuun saatavuus on hyvä, kustannukset ovat edulliset ja materiaalien hyötykäyttö tukee kestävää kehitystä yhteisellä matkallamme kohti vihreämpää tulevaisuutta.  

Onko vanhasta puusta tarpeellista sahata kuolleet oksat pois? Saisiko kaadettavan puun rungon jätettyä pökkelöksi toimittamaan vaikkapa köynnöstuen virkaa? Voisiko maahan asetettuja runkoja käyttää penkkeinä, tai voisivatko kannot toimia istuimina? Toimisiko lahoaita tilaa rajaamassa? Saisiko lahopuusta tehtyä ympäristötaidetta veistelemällä, vuolemalla tai sahaamalla – tai yksinkertaisimmillaan vaan sijoittamalla puuainesta osaksi viheralueita, ja jättämällä lahottamisen ohella taiteellinen osuus luonnon hoidettavaksi? 

 

Kirjoittaja Leena Hämäläinen on rakennetun ympäristön suunnitteluhortonomi ja puutarhuri, joka työskentelee Swecolla maisemasuunnittelun parissa. Ota yhteyttä  leena.hamalainen@sweco.fi

Sweco on mukana Viheralan suurimmassa seminaari- ja messutapahtumassa Viherpäivät & tekniikka -tapahtumassa 14.-15.2.2024 Jyväskylän Paviljongissa

Vuoden 2024 Viherpäivien teema ”Vihervuoroisuus – hyvinvointia molemmille” pohtii vastavuoroisuuden merkitystä viheralalla. Miten voimme entistä paremmin ottaa huomioon vihreän ympäristön ja mitä voimme vastaavasti tarjota sille hyvityksenä sen ihmiselle tuottamista palveluista?

Swecon puheenvuoro Harmaasta vihreäksi – Miten Swecolla suunnitellaan kantokykyisempiä kaupunkeja?  keskiviikkona 14.2.klo 14 – 14:25 ViherAreenalla, puhujana Eija Grönqvist.

Nähdään Viherpäivillä!

Ole meihin yhteydessä!

  • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.