Luonnon monimuotoisuus säilyy Tampereen ratikan reitillä

Kestävästi suunnitellut viheralueet tukevat luonnon monimuotoisuutta ja ihmisten hyvinvointia kaupungeissa. Olen itse ollut mukana tukemassa viherkunnossapitoa ja luonnon monimuotoisuutta Tampereen raitiotien hankkeessa, jonka suunnittelun yhtenä pääperiaatteena on ollut maisema- ja luontoarvojen säilyttäminen läpi sen lähes 24 kilometriä pitkän, moninaista kaupunkikuvaa halkovan reitin. Viherkunnossapidon tueksi Sweco tuotti uudenlaisen hoitosuunnitelman, ja työntekijöille käytännönläheiset tehtäväkortit.

Tampereen raitiotien ja sen lähialueiden viherkunnossapitoa toteutetaan mahdollisimman luonnonmukaisin menetelmin ja dynaamisella otteella. Raitiotie ja sen viheralueiden kunnossapitosuunnitelma edistävät Tampereen ilmasto-, hiilineutraalius- ja kestävän kehityksen tavoitteita esimerkiksi lisäämällä materiaalitehokkuutta sekä vähentämällä vedenkulutusta ja päästöjä. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä energiatehokkuuden parantaminen otetaan huomioon kaikessa toiminnassa. Kunnossapidossa huomioidaan muun muassa sääoloista aiheutuvien häiriöiden lisääntyminen esimerkiksi katselmuksissa todettua riskipuustoa poistamalla.  

Rakentamisen yhtenä tavoitteena onkin ollut, että rakennettavat alueet ennallistetaan laatutasoltaan nykyistä tasoa vastaavaksi. Raitiotien liittyminen ympäristöön on onnistuttu sovittamaan olemassa olevaan kaupunkitilaan. Raitiotien rakentamisen yhteydessä on esimerkiksi parannettu jalankulkuyhteyksiä sekä seudullista pyöräilyn reittiä, ja katualueille on istutettu puita takaisin enemmän kuin niitä on rakentamisen yhteydessä jouduttu poistamaan. Lisäksi on kehitetty uusiin katujärjestelyihin soveltuvia, täysin uudenlaisia ratkaisuja.  

Kestävä suunnittelu ja  suunnitelmallinen viherkunnossapito tukevat luonnon monimuotoisuutta

Kunnossapitotöiden suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota kestäviin työmenetelmin ja -käytänteisiin, jotka säästävät työpanosta ja hillitsevät kustannuksia. Tavoitteena on, että kunnossapito tukee kasvuston elinvoimaisuutta sekä luonnon monimuotoisuutta niin raitiotiellä kuin sen lähialueilla yhdistäen katujen ja puistojen viheralueet saumattomaksi kokonaisuudeksi.  

Käytännönläheisen lähestymisen sekä vuorovaikutteisen viherkunnossapidon suunnittelun lopputuloksena syntyivät uudistetut, kestävää kehitystä tukevat työkäytänteet: viheralueiden hoitosuunnitelma ja radanvarren tehtäväkortisto. 

Raitiotien ja sen lähialueiden viherkunnossapito perustuu aktiiviseen seurantaan sekä avoimeen viestintään yli organisaatiorajojen. Vuodenaikojen rytmittämä kunnossapito-ohjeistus on työväline käytännön hoitotoimenpiteiden suorittamiseen, työtehtävien aikatauluttamiseen, riskien tunnistamiseen ja hallintaan sekä työn vaatimien resurssien määrittelyyn. Kokonaisuutta on mahdollista päivittää, täydentää ja laajentaa ajan kuluessa suoraan selaimessa, sillä ohjeet voidaan liittää osaksi kaupungin omaisuusrekisteriä.   

Viheralueiden hoitosuunnitelma ja tehtäväkortit

Viheralueiden hoitosuunnitelma ja radanvarren tehtäväkortisto ovat kaksi toisistaan erillistä mutta myös toisiaan tukevaa työkäytännettä. 

Hoitosuunnitelma liitteineen ohjaa kunnossapitäjää muun muassa lupa- ja ilmoitustarpeiden, asianmukaisen työvarustuksen sekä alueellisten arvojen huomioimisessa. Dokumentti sisältää runsaasti QR-koodeja ja viittauksia muihin lähteisiin, mikä takaa laadukkaan viherkunnossapidon kaikissa olosuhteissa.  

Tehtäväkortisto pyrkii jäsentämään ja tehostamaan viherkunnossapitoa raitiotiellä ja sen lähialueilla. Kasvillisuustyyppikohtaiset tehtäväkortit 1–7 sekä puhtaanapitoa käsittelevä 8. tehtäväkortti täydentävät hoitosuunnitelmaa ja viheralueiden kunnossapidon yleisiä laatuvaatimuksia.  

Luonnon monimuotoisuus -ohjeet raitiotien kunnossapitäjille

Tehtäväkortit sisältävät käytännön kunnossapito-ohjeet selkeästi esitettynä ja jaoteltuna vuodenaikojen mukaan niin, että niiden avulla työntekijä on tietoinen kasvillisuustyypin vaatimista hoitotoimenpiteistä. Puhtaanapitoon sekä orgaanisen jätteen käsittelyyn on kiinnitetty erityistä huomiota, ja tehtäväkortti 8 käsitteleekin puhtaanapitoa ja kunnossapitotyössä syntyvien maa-, kivi- ja kasviaineksien sekä muiden jätteiden lajittelua sekä uusio- tai uudelleenkäyttöä kaikilla radanvarren viheralueilla jokaisena vuodenaikana.  

Kestävän kehityksen toteutumisessa kasvillisuuden ja kasvualustan hoito-osaamisella on keskeinen vaikutus niin suunnittelu- kuin toteutusvaiheessakin. Onnistunut viherkunnossapito edellyttää, että riittävät taloudelliset resurssit ja ammattitaitoisen henkilöstön pääluku varmistetaan siinä määrin, että asetettu tavoitetaso kyetään ylläpitämään. On ratkaisevaa, että viherkunnossapidon työntekijöiden koulutus järjestetään niin, että he tietävät mitä tekevät ja tunnistavat esimerkiksi peruskunnostustarpeet sekä puhtaanapidon merkityksen.  

Kierrätettäviä leikkuujätteitä ja lahopuita

Vain suljettuun kiertoon pyrkivä kunnossapito voi olla aidosti kestävää. Raitiotiellä ja sen lähialueilla tavoitellaan hoitosuunnitelman mukaisesti kasvien leikkuujätteiden sataprosenttista kierrätystä tai kompostointia. Kompostijätettä hyödyntämällä voidaankin toteuttaa resurssiviisautta – orgaanisen aineksen lisääminen maaperään kasvattaa maaperäeliöstön aktiivisuutta ja tukee sitä kautta myös kasvillisuuden menestymisen edellytyksiä, minkä lisäksi sisäisen kierron tehostaminen vähentää kunnossapidon määrää. Samalla sujuvoitetaan logistiikkaa.  

Kestävät käytänteet tukevat luonnon monimuotoisuutta raitiotiellä ja sen lähialueilla

• Kunnossapito perustuu alueiden jatkuvaan tarkkailuun ja suunnitelmalliseen seurantaan 
• Ehkäistään ja rajoitetaan rikkakasvien, kasvitautien ja tuholaisten esiintymistä sekä vähennetään kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käytön tarvetta noudattamalla integroidun kasvinsuojelun (IPM) periaatteita 
• Kasvien leikkuujätteet kierrätetään pääosin muodostamalla katetta ja haketettuja oksia käytetään maanparannukseen  
• Nurmikoiden leikkuuvälejä on harvennettu leikkuupituutta kasvattamalla  
• Ei-toivottu kasvillisuus hyväksytään osana istutusalueita, jos se ei häiritse kasvillisuusalueen siistiä yleisilmettä 
• Kaikessa toiminnassa suositaan mekaanisia menetelmiä sekä luonnonmukaisia materiaaleja, esimerkiksi kasvillisuutta poistetaan ensisijaisesti kitkemällä, haraamalla tai niittämällä  
• Kasteluun käytettävä vesi otetaan ensisijaisesti luonnon vesistöistä ja kastelussa käytetään tekniikoita, jotka kuluttavat mahdollisimman vähän vettä 
• Alueellisia luonto- ja ympäristöarvoja ei saa heikentää, ja monimuotoisuutta pyritään kasvattamaan muun muassa lisäämällä ympäristöön lahopuuta  
• Kunnossapidon materiaalien ja tuotteiden hankinnoissa kiinnitetään huomiota niin ekologiseen ja kuin sosiaaliseenkin kestävyyteen  

Kirjoittaja Leena Hämäläinen on puutarhuri ja rakennetun ympäristön suunnitteluhortonomi, joka työskentelee Swecolla maisemasuunnittelun parissa. Ota yhteyttä  leena.hamalainen@sweco.fi

Header-kuva:  Wille Nyyssönen/Tampereen raitiotie Oy