Biodiversiteetti, eli luonnon monimuotoisuus, viittaa koko elämän kirjoon maapallolla. Se käsittää kaikki eri kasvi-, eläin-, sieni- ja pieneliölajit, sekä näiden lajien ja niiden muodostamien ekosysteemien monimuotoisuuden.  

Biodiversiteettiä voidaan tarkastella kolmella eri tasolla:  

1. Geneettinen monimuotoisuus eli saman lajin sisäinen vaihtelu. Mahdollistaa lajin sopeutumisen muuttuviin olosuhteisiin ja sen säilymisen.  

1. Lajien monimuotoisuus, eli lajien runsaus tietyllä alueilla tai ekosysteemissä.  

1. Ekosysteemien monimuotoisuus eli erilaiset elinympäristöt.  

Ihmiskunnan koko olemassaolo on monimuotoisen elollisen luonnon varassa ja siksi onkin huolestuttavaa, että maapallon kantokyky on jo ylitetty luonnon monimuotoisuuden osalta.  

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on vakava ilmiö, joka johtuu muun muassa muutoksista maa- ja merialueiden käytössä, luonnonvarojen ylikulutuksesta, eläinten ja kasvien liiallisesta hyödyntämisestä, elinympäristöjen tuhoamisesta, ilmastonmuutoksesta, saastumisesta ja vieraslajeista.  

Yli 75 % maapallon pinta-alasta ja 66 % merien pinta-alasta on muutettu huomattavasti ihmisen toimesta.    

Näihin liittyy systeemitason taustatekijöitä, joita ovat muun muassa kulutustottumukset, väestönkasvu, hallintoon liittyvät haasteet ja talousmallit, joissa ympäristökustannuksia ei välttämättä oteta täysin huomioon.  

Ihmisten hyvinvointi ja myös yhteiskunnan taloudellinen toiminta ja yritykset ovat riippuvaisia luonnon kyvystä tarjota ekosysteemipalveluita. Samalla ihmisten ja yritysten toiminta vaikuttaa luontoon ja biodiversiteettiin. 

Ihmiset ja yritykset ovat riippuvaisia luonnon kyvystä tarjota ekosysteemipalveluita. Samalla ihmisten ja yritysten toiminta vaikuttaa luontoon rappeuttaen sen toimintoja.

Ekosysteemipalveluiden toiminta on riippuvaista biodiversiteetistä 

Biodiversiteetti on elintärkeää ekologisen tasapainon ylläpitämiseksi. Kun monimuotoinen elollinen luonto toimii normaaliin tapaan, se tuottaa aineellisia ja aineettomia hyötyjä, joita kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Nämä jaotellaan tyypillisesti neljään kategoriaan: 

• Ylläpitopalvelut: esim. hapen tuotanto, yhteyttäminen, maaperän muodostus, hiilen sitominen, veden, typen, hiilen ja ravinteiden kierto. 

• Säätelypalvelut: esim. pohjaveden muodostus, kasvien pölytys, eroosion ja ilmaston säätely, tulvien ja sään ääri-ilmiöiden lieventäminen ja ehkäiseminen. 

• Tuotantopalvelut: esim. kasvit, sienet, eläimet, makea vesi, kuidut, rakennusmateriaalit, mineraalit, energia ja polttoaineet, lääkkeet. 

• Kulttuuripalvelut: esim. identiteetti, kulttuuri, taide, hengellisyys, kasvatus, estetiikka, virkistyskäyttö. 

Nämä kaikki ovat kriittisiä ihmisten selviytymisen ja hyvinvoinnin kannalta, ja vaikuttavat suoraan myös yritysten liiketoimintaan.  

Biodiversiteetin köyhtymiseen liittyvät uhat 

Ekosysteemien turmeltuminen ja kestämätön käyttö lisäävät epälineaaristen ja mahdollisesti peruuttamattomien muutosten todennäköisyyttä.  

Keskeisten palveluiden, kuten puhtaan ilman ja veden laatu ja saatavuus, ruoantuotannon ja pölytyksen häiriintyminen sekä ekosysteemien heikentynyt kestokyky ovat kaikki mahdollisia seurauksia. IPBES:n mukaan riskeinä nähdään erityisesti ruokaturvan heikkeneminen, makean veden väheneminen ja tuholaisten tai tautien lisääntyminen. 

Biodiversiteetin köyhtyminen johtaa taloudellisiin menetyksiin, erityisesti teollisuudenaloilla, jotka ovat suoraan riippuvaisia luonnosta.  

Yleisesti ottaen kaikki yritykset ja elinkeinoelämä voivat kohdata biodiversiteettiin liittyviä riskejä arvoketjujensa kautta tai järjestelmätason epävakauden seurauksena. 

Myös ilmastonmuutos ja luontokato ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. 

Ilmastonmuutos aiheuttaa maapallon lämpötilan nousua, sääolojen muutoksia ja sään ääri-ilmiöitä, jotka häiritsevät ekosysteemejä ja elinympäristöjä. Luontokato puolestaan heikentää ekosysteemien kykyä sitoa hiiltä ja säädellä ilmastoa, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta. 

Biodiversiteetin merkitys globaaliin talouteen 

Biodiversiteetin säilyttäminen on kriittistä globaalin liiketoiminnan jatkuvuuden ja kannattavuuden kannalta.  

Yli puolet maailman BKT:stä on erittäin tai kohtalaisesti riippuvainen luonnon ekosysteemipalveluista.  

Ekosysteemipalveluiden romahtaminen voisi maltillisen arvion mukaan pienentää maailmanlaajuista BKT:tä lähes 2,6 biljoonalla eurolla vuoteen 2030 mennessä.  

Yritykset voivat kohdata biodiversiteettiin liittyviä riskejä arvoketjujensa kautta tai järjestelmätason epävakauden seurauksena, mikä korostaa tarvetta ottaa huomioon biodiversiteetti taloudellisessa päätöksenteossa. 

Biodiversiteetin vahvistamisen kansainväliset tavoitteet  

YK:ssa sovitun maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen (The Kumning-Montreal Gobal Biodiversity Framework) tavoitteena on pysäyttää ja kääntää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2030 mennessä kunnianhimoisilla tavoitteilla:  

Yksi merkittävistä tavoitteista on, että 30 prosenttia maa- ja merialueista on suojeltava sekä 30 prosenttia heikentyneistä alueista ja ekosysteemeistä on ennallistettava.   

Esimerkiksi Euroopassa vain 20 % maapinta-alasta ja 13 % merialueista on suojeltu, mikä on kaukana 30 %:n suojelutavoitteesta vuoteen 2030 mennessä. Tämä osoittaa, että tarvitaan lisää toimia ja sitoutumista luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. 

EU:ssa on kuitenkin oltu edelläkävijöitä ja laadittu jo ennen yllä mainittua maailmanlaajuista biodiversiteettikehystä Euroopan oma biodiversiteettistrategia vuoteen 2030, joka on osa EU:n Green Dealia, ja se asettaa tavoitteita luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi Euroopan unionin alueella.  

Euroopan biodiversiteettistrategiassa tavoitteena on muun muassa ennallistaa 20 % EU:n maasta ja meristä vuoteen 2030 mennessä sekä vähentää kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä 50 %:lla. Strategia pyrkii myös lisäämään orgaanisen viljelyn osuutta 25 %:iin maatalousmaasta ja puolittamaan ravinteiden hävikkiä maataloudessa. 

Sitoumuksia ja tavoitteita on jo luotu niin kansainvälisesti kuin valtioiden tasolla, mutta seuraavaksi tarvitaan tiekartat ja ohjaavat toimet, jotta tavoitteisiin tullaan pääsemään. 

Tartu toimeen biodiversiteetin edistämiseksi! 

Havainnollistavia skenaarioita erilaisten biodiversiteettitoimenpiteiden vaikutuksista luontokatoon.

Biodiversiteetin turvaaminen on olennaista sekä ekologisen tasapainon että ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ei ole vain ympäristökysymys, vaan se on myös taloudellinen ja sosiaalinen haaste. 

Ekosysteemipalveluiden turvaaminen ja luontokadon hillitseminen vaativat aktiivisia ja kestäviä toimenpiteitä kaikilla tasoilla, mukaan lukien taloudelliset päätökset ja investoinnit. 

Laajempi luonnon monimuotoisuuden huomioiminen nykyisessä liiketoiminnassa ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien etsiminen, jotka tukevat luonnon monimuotoisuutta, on tärkeää. Tämä voi tarkoittaa ratkaisujen kehittämistä, jotka vähentävät painetta luontoa kohtaan tai ovat regeneratiivisia, eli antavat luonnolle enemmän kuin ottavat. 

Ekologisen kompensaation markkinat ja luonnon monimuotoisuuden suojelu ovat keskeisiä toimenpiteitä, joilla yritykset voivat korjata vaikutuksiaan luonnon monimuotoisuuteen sen jälkeen, kun vaikutuksia välttävät ja vähentävät toimenpiteet on käyty läpi. Vihreät rahoitusvaihtoehdot ja sijoitusanalyysiin sisällytettävät biodiversiteettiriskit ovat esimerkkejä taloudellisista mekanismeista, jotka tukevat biodiversiteettiä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että luonnon monimuotoisuus on elintärkeä osa maapallon ekosysteemejä ja ihmisten elämää. Sen suojeleminen vaatii yhteisiä ponnistuksia, innovatiivisia ratkaisuja ja sitoutumista kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.  

Biodiversiteetin ymmärtäminen ja arvostaminen on ensisijaista, jotta voimme kehittää ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä maapalloa että ihmiskuntaa pitkällä aikavälillä. 

Piia Pessala, Executive Director, biodiversiteettistrategiat ja johtaminen
Marko Takala, osastopäällikkö, luonto- ja biodiversiteettipalvelut