Resilienssillä ratkaisemme elinympäristöjemme ja kaupunkien kestävyyden

Euroopassa on eletty erikoisia vuosia. Pandemia, huoltovarmuus, sota ja hintojen kallistuminen kysyvät arkista kantokykyä. Swecon ajattelussa resilienssi ulottuu pidemmän aikajänteen kantokykyä heilutteleviin skenaarioihin: luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt, ihmisten hyvinvointi muuttuvassa maailmassa, rakentamisessa huomioitavat demografiset muutokset ja resurssitehokkuus.

Epävarmuuden sietokyky, kriisinkestävyys, muutosjoustavuus… Resilienssistä puhutaan eri konteksteissa hiukan eri sanoin, mutta usein ollaan saman asian äärellä. Swecon uusi Urban Insight -raportti määrittelee resilienssin kyvyksi sietää muutoksia, sekä toipua ja kehittyä edelleen. Rakentamista tehdään useammaksi vuosikymmeneksi kerrallaan ja sillä on valtava merkitys elinympäristöihin.

Ollakseen resilienttejä rakennusten ja elinympäristöjen tulee kestää monenlaista käyttöä ja yllätyksiä, kuten luonnonkatastrofeja. Suomessa kaupunkien ja arjen resilienssistä puhutaan usein huoltovarmuutena ja teknisenä kestävyytenä. Haluamme Swecolla laajentaa näkökulmaa suppeasta ja materiaalisesta rakennetun ympäristön resilienssistä käsittämään myös sosiaalisen resilienssin sekä luonnonympäristön ja sen tuoman tuen. Nämä kolme näkökulmaa resilienssiin eivät ole toisistaan irrallisia: mikään resilienssiä vaativa tilanne ei kosketa pelkästään yhtä, vaan tyypillisesti kaikkia osa-alueita, siis luontoa, infraa ja ihmisiä.

Resilienssin saavuttamiseen ei ole yksinkertaisia, saati etukäteen aukottomiksi todettavia ratkaisuja. On ajateltava skenaarioiden avulla: jos tapahtuu näin, mitä siitä seuraa? Mikäli kehitys yhteiskunnassamme etenee tähän suuntaan, mitä eteemme tulee silloin?

Mitä vaaditaan rakentamiselta, infrastruktuurilta ja kaupunkisuunnittelulta, että voimme yhteiskuntana olla varautuneita vastoinkäymisiin ja toisaalta niitä kohdatessamme ponnahtaa aina takaisin?

Tärkeiksi nousevat kysymykset kuten: Mikä on sähkön ja energian riittävyys? Miten rakennamme kestävästi niin, että voimme joustavasti muokata olemassa olevaa uudenlaisiin alueellisiin tarpeisiin vaikkapa tilanteessa, jossa kaupunginosan demografia muuttuu ja paikalliselle päiväkodille ei ole enää käyttöä, kun alueella ei ole enää pieniä lapsiakaan? Onko lisääntyvien syysmyrskyjen varalta mietitty, miten pinta- ja sadevedet saadaan johdettua turvallisesti?

Yhteistyötä luonnon kanssa ja ihmisten kuuntelemista

Luonto on olennainen osa resilienssiä. Luontosymbioottinen rakentaminen huomioi, että luonnolla on rajansa, mutta luonto voi olla myös apu ja ihmiset ovat riippuvaisia luonnosta. Luontosymbioottisessa rakentamisessa hyödynnetään esimerkiksi kasvillisuuden ilmaa puhdistavat, kosteutta ylläpitävät tai auringolta varjostavat vaikutukset. Luonnon elementtien tuoma rauhoittava ja elähdyttävä vaikutus on myös kiistämätön.

Sosiaalisen ympäristön resilienssi on abstraktein, mutta äärimmäisen tärkeä näkökulma. Millainen olisi turvallinen yhteiskunta, jossa haittoja ja lieveilmiöitä ­– kuten segregaatiota ja syrjintää – pystytään ehkäisemään? Miten vammaisten toimintaedellytykset ja osallisuus otetaan huomioon rakennetussa ympäristössä? Miten tekniset, sosiaaliset ja ympäristökysymykset linkittyvät toisiinsa?

Swecolla on laajaa osaamista hyvinvointia tukevasta sekä kestävästä ja energiatehokkaasta rakentamisesta. Lisäksi tarvitaan kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä, jossa avaintoimijoita ovat yhteiskunnalliset, mutta myös kaupalliset ja kolmannen sektorin toimijat. Tärkeintä on yhteistyö ja luottamus ihmisten välisessä toiminnassa sekä luotto yhteiskuntaan ja asioiden sujuvuuteen, vaikka välillä vähän heilahtelisi. Jos yksittäisiltä ihmisiltä katoaa arjen hyvinvointi omassa elinympäristössään, he menettävät osan omaa joustavuuttaan ja palautumiskykyään. Järjestelmässä on korttitalomaista, helposti sortuvaa herkkyyttä, mikäli resilienssistä ei pidetä huolta.

Ihmiset on otettava mukaan suunnitteluun. Kun kysymme käyttäjiltä, vahvistamme resilienssiä.

Resilientti suunnittelu näkee haasteissa potentiaalin kehittyä

Suomessa yhteiskunnan sisältä päin tulee harvoin yllätyksiä. Meillä on hyvin toimiva kansalaisyhteiskunta, joka on tärkeä osa sisäistä resilienssiä. Välillä kuitenkin kohtaamme ulkopuolisia yllättäviä tilanteita, joissa menee sormi suuhun. Juuri näitä yllätyksiä ajatellen resilienssin saavuttaminen on tärkeää. Elämme globaalissa maailmassa, joten yhteiskuntana meidän tulisi olla hyvin varautunut ulkoapäin tuleviin uhkiin ja muutoksiin. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät jatkuvasti, ja niihin varautuminen edellyttää maailmanlaajuista yhteistyötä. Meidän kannattaa hakea hyviä ratkaisuja muualta, oppia niistä ja myös viedä hyviä ratkaisuja maailmalle.

Resilienssi helpottaa arkea vaikeissa tilanteissa. Resilienssin puutteen huomaa silloin, kun iskut ja kriisit horjuttavat tai pahimmillaan lamaannuttavat. Resilienssi voidaan kuitenkin laajentaa myös niin sanottuun antifragility-ajatteluun eli siihen, että haasteet voivat tuottaa edistystä. Esimerkiksi Japaniin iskee usein taifuuneita ja silloin tuulivoimalat pysäytetään, jotta ne eivät vaurioidu. Teoriassa taifuuneista voitaisiin kuitenkin ottaa mieletön määrä energiaa talteen, mikäli voimalat suunniteltaisiin kestämään myrskyt.

Kriisien pohdinta on välillä raskasta, kun asioita täytyy lähestyä negaatioiden kautta. Olemme kuitenkin positiivisen aiheen äärellä: resilienssi kun koskee nimenomaan sitä, miten selviämme ja kehitymme.

Juha Vihma, arkkitehtien kehitysjohtaja, Sweco

Kirjoitus on julkaistu alunperin Tekniikka & Taloudessa 28.3.2023.