Suomalaisella teollisuudella ja energiasektorilla kaikki edellytykset vetää vihreää siirtymää
Kansainvälisen luontopaneelin IPBES:n mukaan yli kolmannes maapallon luonnosta tuhoutuu vuoteen 2050 mennessä. Maailman talousfoorumi arvioi luontokadon kolmanneksi suurimmaksi pitkän aikavälin riskiksi taloudelle, ilmastonmuutoksen ja sään ääriolosuhteiden jälkeen. Joidenkin näkemysten mukaan luontokadon vaikutukset ovat tätäkin hälyttävämmät. Ilmastokriisi ja luontokato on joka tapauksessa ratkaistava rinnakkain, sillä ensimmäinen kiihdyttää toista.
Teollisella toiminnalla on aina ympäristövaikutus, ja sektori toimii täysin luonnon resursseilla. Toisaalta se on vihreän siirtymän ja sen tuoman talouden kasvupotentiaalin ajuri. Teollisuudella ja energiasektorilla on siis erityinen vastuu toteuttaa käynnissä oleva siirtymä fossiilivapaaseen ja hiilineutraaliin energiantuotantoon sekä kiertotalouteen niin, ettei luontokato pahene.
Kiertotalouden aste on pitkälti kehityksen, ja uskallan myös väittää, sivistyksen mittari. Kertatuotantoon ja -kulutukseen sekä sivuvirtojen hukkaamiseen ei yksinkertaisesti ole varaa, ei taloudellisesti eikä ympäristösyistä. Vastuullinen teollinen toiminta tekee töitä sen eteen, että ympäristövaikutukset jäävät mahdollisimman pieneksi. Se hyödyntää tuotantoprosessin sivuvirrat sekä ottaa talteen ja uusiokäyttää energiaa.
Suomalaisen teollisuuden ja energiasektorin on kiihdytettävä kestävällä tiellä. Edellytykset vihreän siirtymän tuomaan talouskasvuun löytyvät mutta realisoituvat vain, jos päättäjät tekevät niiden edistämiseksi oikeita asioita.
Energiamurros toteutuu metallien avulla
Energiamurroksen toteutuminen vaatii uusiutuvia energialähteitä, mutta ennen kaikkea metalleja. Niitä uusiutuvan energian valjastamiseen liittyvät teknologiat käyttävät valtavan määrän. Eurooppalaiset maat ovat jo riippuvaisia kriittisistä tuontiraaka-aineista.
Harvinaiset maametallit kuuluvat EU:n kriittisten materiaalien ohjelman (CRM) korkeimman riskin kategoriaan. Bloombergin tutkimusryhmä ennustaa kuparin kysynnän kasvavan yli 50 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Akkuteollisuuden tarvitseman nikkelin tarpeen ennustetaan taas nousevan 19-kertaiseksi, koboltin 21-kertaiseksi ja litiumin jopa 42-kertaiseksi. Suomessa tuotetaan kaikkia näitä kolmea.
Vaikka metalleja kierrätetään kohtuullisesti, on selvää, että energiamurros nojaa neitseelliseen kaivostoimintaan ja nykyisten kaivosten kapasiteetin kasvattamiseen. Kaivokset aiheuttavat pysyvän jäljen maankuoreen. On silti kestämätöntä, jopa kaikuja kolonialismista, miten systemaattisesti vauraat maat käyttävät muita maita raaka-ainetuottajina valvomatta tuotannon kestävyyttä.
Toisaalta nykyisellään luvituskäytäntö ohjaa investointeja ulkomaille. Hyvä ja huolellinen lupamenettely takaa investointien kestävyyden ja ympäristön huomioinnin, mutta prosessi on liian vaikeasti ennustettava ja läpinäkymätön. Jos investoinnit ohjautuvat lupakäytäntöjen takia muualle, niin käy todennäköisesti myös kaivostoimintaa seuraavan korkean jalostusasteen toiminnankin. Ympäristörasite on tällöin taatusti suurempi kuin Suomessa toteutettuna, eikä sitä pystytä kontrolloimaan.
Uusiutuvasta energiasta ei ole pulaa
Uusiutuvan energian saatavuudesta vihreä siirtymä ei jää kiinni. Aurinko- ja tuulivoiman saatavuusvaihtelusta huolimatta Suomessa on itse asiassa kelpo valaistus- ja tuuliolosuhteet, runsaasti Keski-Euroopasta puuttuvaa pinta-alaa ja moniin muihin maihin verrattuna erinomaisessa kunnossa oleva sähköverkko.
Uusiutuvan energian valjastamisen jälkeen isoin haaste on sen siirtäminen ja varastointi. Toki sähkö olisi paras käyttää heti, sillä kaikki muutokset varastoitavaan muotoon syövät tehoa. Varastoinnin vaihtoehdot ovat kallis akkuteknologia tai energiamuunnos vedyksi ja edelleen vedyn johdannaisiksi, joissa olemme Suomessa hyvässä vauhdissa. Mahdollisuutta saada korkean jalostusasteen vety- ja vetypohjaisten tuotteiden tuotantoa Suomeen ei sovi hukata. Muuten kulutusta ei ole ja tuulivoima kannibalisoi itsensä.
Päättäjien huolehdittava teollisuuden kilpailukyvystä
Tulevan hallituksen asialistalla sietäisi olla myös EU:n, Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän taloudellinen blokkiutuminen. Eurooppa ja Yhdysvallat kilpailevat hiilitulleillaan, elpymisrahastoillaan ja inflaation vähentämispaketeillaan siitä, kenen tuilla teolliset toimijat saavat parhaimmat toimintaedellytykset, eli minne vihreät investoinnit kohdistuvat. On todennäköistä, että tukikilpailua syntyy myös EU:n sisällä. Rohkaisen suomalaisia päättäjiä pitämään huolen siitä, että Suomen intressit kisassa säilyvät.
Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet tehdä hyvää liiketoimintaa näyttämällä kestävässä teollisuudessa ja energiamurroksessa suuntaa. Nykyteollisuudella on halu tehdä kestäviä ratkaisuja, ja niitä todistetusti jo tehdään. Rinnalle tarvitaan start upeja ja scale upeja. Tulevan hallituksen on syytä miettiä kädenjälkeään suomalaisen kestävän teollisuuden ja energiamurroksen edistämiseksi. Siellä on taloudellisesti paljon otettavaa.
Erik Skogström, Teollisuus ja energia -toimialan johtaja, Sweco
