0 tulosta 0 yhteensä tuloksesta ""

13/11/2022

Reading time: 5min

JP

Jani Päivänen

MR

Mikko Raninen

Tunturi-Lappi ansaitsee kestävän liikkumisen strategian

joukkoliikenne kestävä liikkuminen

Tunturi-Lapin kunnat Kolari, Kittilä, Muonio ja Enontekiö ovat aloittaneet kestävän liikkumisen strategian laadinnan, joka kestää vuoden 2022 loppuun. Kiersimme syyskuussa tapaamassa paikallisia ja taustoitimme kestävän liikkumisen tarpeita sekä alueen asukkaiden arjessa että matkailijoiden parempaa palvelua varten.

Levi, Pallas, Saana… Näihin maisemiin on imua ja kotimaan matkailu onkin koronavuosina kasvanut Lapin tuntureille.

Kunpa matkaan pääsisi tulevaisuudessa yhä kestävämmin ja laajalla neljän kunnan alueella voisi liikkua joukkoliikenteen avulla – puhumattakaan siitä, että paikallisilla olisi mahdollisuus elää arjessaan kestävämmin ja vaikuttaa osaltaan huikean luonnon säilyttämiseen. Näistä lähtökohdista tarkasteltuna kestävän liikkumisen strategiahanke ja sen toteuttaminen tuntuu kunnia-asialta.

Matkan mutkikasta suunnittelua

Reissasimme halki Tunturi-Lapin neljän kunnan käyttäen mahdollisimman paljon joukkoliikennettä ja omia jalkoja. Tapasimme lähes kymmenessä tilaisuudessa niin kuntien asukkaita, päättäjiä, asiantuntijoita kuin yhdistysväkeäkin. Vierailimme kolmessa koulussa jututtamassa paikallisia nuoria.

Matkalla koimme käytännössä, miten sattumanvaraisesti nykyinen joukkoliikenne palvelee nykytilassa paikallisia ja matkailijoita, jotka eivät halua tai voi liikkua läntisessä Lapissa henkilöautolla. Varsinkin lippuostoksista vastanneen Mikon pää rasittui jo etukäteen: Tieto joukkoliikenteestä oli hajallaan internetin syövereissä ja sikäli kun sitä löytyi, aikataulujen päivityksiä odoteltiin vielä muutamaa viikkoa ennen lähtöä.

Bussipysäkillä Kolarissa.

Paluumatkan suunnittelu oli kiemuraista Kilpisjärveltä takaisin kohti Etelä-Suomea. Intuitio sanoi, että bussilla Kolariin ja yöjunalla kotiin. Tietysti – matkustimmehan tullessammekin pohjoiseen Kolarin yöjunassa.

Hyvä ettemme kuitenkaan ostaneet paluumatkan junalippua katsomatta bussiaikatauluja. Eihän Kilpisjärveltä ehdi yhden päivän aikana Kolarin iltajunalle! Bussimatka pitää ensinnäkin taittaa kahdessa erässä ja ”vaihtoyhteys” Muoniosta Kolariin lähtee tuntia ennen kuin Kilpisjärven bussi saavuttaa Muonion. Hehheh. Kokeneet ”Kilpparilla” kävijät tämän toki tietävät, ja niinpä istumme heidän kanssaan aivan eri bussissa – kohti Rovaniemen yöjunaa.

Lopulta opimme reissussa, että Muoniostakin olisi päässyt Kolarin junalle, kun vain olisi osannut etsiä junataksia internetin syövereistä. Ensi kerralla meillä on siis valinnanvaraa matkaketjuissa – elleivät aikataulut taas muutu… Matkaketjujen heikot lenkit ja haasteet tulivat siis tutuiksi.

Säätäminen vähemmälle! Joukkoliikenne pitäisi avata ja ketjuttaa.

Nykyisillä yhteyksillä on vaikea päästä hoitamaan asioita taajamasta toiseen tai matkustamaan etelään, kuten yllä totesimme. Myös lyhyempien matkojen taittaminen Tunturi-Lapissa voi olla haastavaa. Koulukuljetukset ovat kunnalle rahareikä mutta tärkeä palvelu asukkaille. Niiden avaaminen muillekin liikkujille näyttäisi lupaavalta.

Joustavaa pienimuotoista joukkoliikennettä (kutsutaksit, hiihtobussit) tarjoaa jo moni taho, jotka eivät vielä tiedä toisistaan eivätkä potentiaaliset käyttäjät välttämättä tunne näitä palveluja.

Yhden luukun informaatio ja palvelu: Eikö olisi ihan kohtuullista, että aikataulut ja liput saisi myös Lapissa yhdestä nettiosoitteesta? Ja joka bussipysäkiltä löytyisi myös linjat ja aikataulut?

Reissulla piti päästä tietysti myös pyörän selkään. Pyöräilimme niin keskustaajamissa kuin tunturien maastopyöräreiteilläkin.

Tunturi-Lapin kunnat ovat oivaltaneet aktiivisen liikkumisen tärkeyden.

Muoniossa mittasimme jalkakäytävää yhdessä kuntalaisten kanssa.

Puitteet ovat komeat, ilma raikasta ja tiet suoria – mutta taajamissa on paljon leveitä ajoväyliä ja äärimmäisen kapoisia jalkakäytäviä. Useimmiten vilkkailtakin teiltä puuttuvat pyörätiet kokonaan, joten koululaisten liikenneturvallisuus huolettaa syystäkin. Haluamme auttaa kuntia löytämään tehokkaimmat keinot tukea arjen kestäviä valintoja, joihin voisi sisältyä nykyistä enemmän liikkumista pyörällä ja apostolin kyydillä. (Terveiset kasiluokan oppilaille, olimmekin jo unohtaneet tuon sanonnan!).

Tavoitteena kestävän liikkumisen koordinaatio

Tunturi-Lapin kestävän liikkumisen strategiatyössä kootaan yhteen liikenteen nykytilatiedot, luodaan visio Tunturi-Lapin kestävälle liikkumiselle, asetetaan tavoitteet sekä laaditaan suunnitelma toimenpiteistä, joilla voidaan edistää liikkumista kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä Tunturi-Lapin alueella. Strategia toimii jatkossa seutukunnan kestävän liikkumisen edistämistä ohjaavana asiakirjana ja mahdollistaa alueen kestävää liikkumista edistävien infrahankkeiden toteutumista. Tuloksia on odotettavissa vuodenvaihteessa 2022–2023.

Hienoa, että neljän kunnan aktiiviset yhdysihmiset ovat ottaneet pysyvän yhteistyön rakentamisen vastuulleen. Olennaista on, mitä tapahtuu tämän lyhyen strategiatyön jälkeen.

Kestävyyden ratkaisut voivat olla haastavia – emmehän voi mitään Lapin pitkille välimatkoille. Meidän on mietittävä syksyn aikana keinoja ja yhteistyön malleja: totta kai joukkoliikennettä pitää parantaa, mutta mistä rahat? Tietenkin liikenteen päästöjä voisi vähentää, jos saataisiin yhä useampi turisti käyttämään pyörää myös asiointiin ja hiihtobusseja rinnereissuun – mutta miten? Myös matkainfon pitäisi olla parempaa kuin se mitä löysimme matkavalmisteluja tehdessämme. Mutta millaista?

Strategiatyön mielenkiintoisin vaihe onkin nyt edessämme: Tunnistammeko jotain uutta, mikä voisi ratkaista olemassa olevat haasteet? Miksi asiat eivät ole edenneet, vaikka paikalliset ovat jo pitkään osanneet esittää viisaita ratkaisuja?

Yhden merkittävän oivalluksen olemme saaneet kuunnellessamme paikallisten huolia ja kuvatessamme heidän kyliään halkovia valtateitä sekä kaikkein haavoittuvimmille liikkujille osoitettuja kapoisia marginaaleja: Aivan kuten porot eivät ylitä tietämme vaan meidän tiemme ylittävät niiden reitit, paikalliset ihmisetkään eivät lainaa valtatien laitaa arkielämänsä liikkumistarpeisiin, vaan valtatiet lainaavat kansallisiin tarkoituksiin paikallisten arkiympäristöä. Olemmekohan oivaltaneet jotakin perustavanlaatuista?

Jani Päivänen, suunnittelupäällikkö ja Mikko Raninen, projektipäällikkö