Uusi luonnonsuojelulaki astui voimaan 1.6.2023. Aikaisempi laki on ollut voimassa vuodesta 1997. Suomen luonnon tilasta on vuoden saatossa saatu runsaasti uutta tietoa ja ymmärrys ilmastonmuutoksen merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle on lisääntynyt.  Myös muu lainsäädäntö, ohjauskeinot ja hallinto ovat kehittyneet uudistuneen lain voimassaoloaikana.

​​​​​Uhanalaisuusarviointien tulosten perusteella Suomen luonto köyhtyy edelleen, eikä luontokatoa ole saatu pysäytettyä tähänastisilla toimilla. Ilmastonmuutoksen tiedetään nopeuttavan ja voimistavan entisestään monia luonnossa tapahtuvia muutoksia.

Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä. Luonnonsuojelulainsäädännön uudistuksella vahvistetaan toteutettavaa tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen Suomessa.

Ekologisen kompensaation pelisäännöt ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen kirjattu uuteen lakiin

Uutta luonnonsuojelulaissa on muun muassa tiukasti suojeltujen luontotyyppien suojelun vahvistaminen, sekä vapaaehtoisen ekologisen kompensaation ja Suomen Luontopaneelin roolin sääntely. Myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen on kirjattu lain tavoitteisiin. Näiden lisäksi malminetsintä kielletään kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa kokonaan, ja valtion muilla suojelualueilla sen edellytyksiä tiukennetaan. Uudessa laissa luonnonsuojelualueita koskevat säännökset säilyvät pitkälti ennallaan, mutta esimerkiksi Suomen luonnolle haitallisten vieraslajien poistoa suojelualueilla helpotetaan.

Kenties merkittävin uudistus luonnonsuojelulain sisällössä koskee uutta vapaaehtoista ekologista kompensaatiota. Vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa on kyseessä hyvitys, jonka toiminnanharjoittaja voi suorittaa luonnonarvojen heikennettyä toiminnan seurauksena. Kompensaatiolla tuotetaan heikennystä vastaava lisäys luonnon monimuotoisuuteen toisaalla (esimerkiksi ennallistamalla heikentyneitä luontotyyppiesiintymiä, lisäämällä luontotyypin tai eliölajin elinympäristön pinta-alaa, tai parantamalla luontotyypin tai eliölajin elinympäristön ekologista laatua). Uudistuksen myötä ekologiselle kompensaatiolle kirjataan yhteiset pelisäännöt, ja niiden noudattamisen valvonnasta vastaa jatkossa viranomainen. Uudistus myös luo uusia ansaintamahdollisuuksia maanomistajille, jotka voivat jatkossa tuottaa ja myydä luontoarvoa. Maanomistajan laatiman, ja viranomaisen hyväksymän hyvityssuunnitelman mukaisesti tuotetun arvon maanomistaja voi myydä edelleen.

Uuteen lakiin on myös lisätty pykälä varovaisuusperiaatteen soveltamisesta, mikä entisestään vahvistaa periaatteen merkitystä osana viranomaisten päätöksentekoa. Lisäksi uhanalaisten luontotyyppien ja -lajien suojelua vahvistetaan. Jatkossa uhanalaiset lajit on otettava entistä enemmän huomioon elinkeinotoiminnan lupia tai suunnitelmia hyväksyttäessä.

Nähtäväksi jää millainen vaikutus vapaaehtoisuudella on toiminnanharjoittajien kompensaatiohalukkuuteen. Näin ekologiaan erikoistuneena biologina ja pari vuosikymmentä biodiversiteetin puolestapuhujana jään innolla seuraamaan millaisia vaikutuksia toimilla saadaan aikaiseksi.  Ekologisen kompensaation riittävyyden arvioimiseen liittyy useita käytännön haasteita johtuen muun muassa biotooppien monimutkaisuudesta.

Mikäli juuri teidän yrityksellänne on halukkuutta toteuttaa ekologista kompensaatiota osana hankkeitanne, olemme Swecolla erittäin mielellämme auttamassa sen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Laila Huovinen-Manu, tiimipäällikkö, teollisuuden ympäristökonsultointi, laila.huovinen-manu@sweco.fi

Aleksi Maunumäki, lakiasiantuntija, aleksi.manunmaki@sweco.fi