Olympiastadionin tarina jatkuu
Historiaa kunnioittaen katse tulevaisuuteen: Helsingin olympiastadionin tarina jatkuu
Villit suosionosoitukset raikuvat Olympiastadionilla Paavo Nurmen juostessa olympiasoihtu kädessään. Vanhoista kuvista ja tallenteista aistii innostuksen ja odotuksen. Kaunis funkkistyylinen stadion valmistui jo vuonna 1938 vuoden 1940 kesäolympialaisiin. Kisat jouduttiin kuitenkin perumaan sodan takia, ja Helsinki pääsi isännöimään olympialaisia vihdoin kesällä 1952.
Urheilukisojen ja tapahtumien riehakas tunnelma vaihtui rakennuspölyyn kevättalvella 2016, kun Olympiastadionin valtava peruskorjausurakka alkoi. Suunnittelutyö oli kuitenkin alkanut jo kolme vuotta aiemmin. Sweco voitti monipuolisella osaamisellaan Helsingin kaupungin järjestämän julkisen kilpailutuksen Olympiastadionin peruskorjaus- ja laajennushankkeen rakennesuunnittelusta.
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan stadionin korjausurakka on suunnittelijalle mielenkiintoinen haaste.
Korjausrakennesuunnittelusta vastannut Swecon projektipäällikkö Harri Makkonen kertoo, että museoviraston suojeleman kohteen peruskorjaus lähti liikkeelle siitä, ettei stadionin ulkonäkö saa erityisemmin muuttua.
”Kaikki mikä voidaan korjata, korjataan. Näin ollen, kun kohteeseen tarvittiin lisää tilaa, sitä oli suunniteltava ja lohkottava maan alle. Remontin yhteydessä myös kaikki stadionin katsomot katettiin.” Alkuperäisiä rakenteita kunnioittavien katosten tekeminen vaati erityisosaamista monimutkaisten teräsrakenteiden suunnittelussa.
”Olemme peruskorjauksen yhteydessä muuttamassa 1930-luvulla urheilutapahtumia varten rakennetun stadionin 2020-luvun tarpeisiin sopivaksi monitoimiareenaksi. Onhan tämä erittäin merkittävä muutos ja haaste, summaa Swecon toimialajohtaja Jaakko Yli-Säntti.
Erityinen hanke, erityisen hyvää yhteistyötä
Projektipäällikkö Jukka Lallo Helsingin kaupungilta sekä hankkeessa toimivat Swecon projektipäälliköt ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että pitkää hanketta on tehty poikkeuksellisen hyvässä hengessä. Tilaajan, suunnittelijoiden ja rakentajien välinen yhteistyö on ollut saumatonta.
Sujuvuutta ja hyvää yhteishenkeä vahvistaa yhteistoiminnallinen big room -työskentely. Suunnittelun, rakennuttajan ja urakoitsijan edustajat ovat kokoontuneet viikoittain saman pöydän ääreen sopimaan ajankohtaisista hankinnoista ja ratkaisemaan rakentamisessa ilmenneitä yllätyksiä. Osapuolten välisestä avoimesta keskusteluyhteydestä on Jukka Lallon mukaan ollut hyötyä koko hankkeelle. Moni ongelma on ratkennut, kun tekijät ovat pysähtyneet kysymään ja keskustelemaan.
”Swecon suunnittelijoiden läsnäolo työmaalla maksaa itsensä takaisin: tulee vähemmän virheitä ja lisäkustannuksia”, Lallo kertoo.
Swecon tiimille on ollut ikimuistosta nähdä, kuinka vuosia sitten aloitetut suunnitelmat ovat yhteistyön tuloksena muuttuneet todeksi. Huolella suunnitellut suuret teräsrakenteet on nostettu katsomoon katoksiksi. Tilojen suunnitelmat ovat muuttuneet konkreettisiksi paikoiksi. Peruskorjaus etenee koko ajan, ja Olympiastadion saa arvoisensa kunnostuksen.
”Muistan hyvin, miten upealta tuntui nähdä laajennusosa ensimmäisen kerran paikan päällä. Siinä vaiheessa oli kulunut vuosia siitä, kun arkkitehdin kanssa ensimmäisen kerran suunnittelimme ja mietimme maanalaisia tiloja”, muistelee Jari Toijonen, joka on vastannut projektipäällikkönä uudisrakenteiden suunnittelusta.
Pitkäaikainen hanke on pitänyt sisällään paljon onnistumisia puolin ja toisin. Swecon suunnittelutiimi on saanut kiitosta muun muassa rakennesuunnitelmien laadusta ja aikataulussa pysymisestä.
Stadionin hengen soihdunkantajat
Arkkitehtuuri, ihmiset, tapahtumat, Taka-Töölö, pettyneet huokaukset ja valtaisat suosionosoitukset. Kaikki nämä ovat vuosien varrella olleet mukana luomassa ainutlaatuisen stadionin henkeä. Tarinaa, joka peruskorjauksen ansiosta voi jatkua. Myös hankkeeseen osallistuneet tekijät tuntuvat ymmärtäneen tämän hyvin.
”Meillä kaikilla on ollut koko ajan selkeä käsitys kohteen tärkeydestä ja arvokkuudesta”, tiivistää teräsrakenteista vastannut projektipäällikkö Juha Kukkonen.
Olympiastadion valittiin vuoden 2019 korjausrakennustyömaaksi.
Hankkeessa on huomioitu kestävä kehitys etenkin säilyttävän rakentamisen kautta. Urakassa on pyritty välttämään turhia purkutöitä ja kunnostamaan mahdollisimman paljon vanhaa. Rakenteet on suunniteltu kestäviksi ja helposti huollettaviksi. Työmaalta louhitut kalliolohkareet siirrettiin muutaman kilometrin päähän Jätkäsaareen uusien laitureiden perustaksi. Näin niiden kuljetuksesta on aiheutunut mahdollisimman vähän päästöjä.
Kun suuritöinen korjaus laajennuksineen valmistuu vuonna 2020, näyttää ulkopuolisen silmin, kuin mikään ei olisi muuttunut. Kaareva, osittain paneeliverhoiltu stadion näyttää ulkopuolelta aika lailla samalta kuin vuonna 2013, ennen remonttia. Tai vuonna 1952, kun Paavo Nurmi sytytti olympiatulen ja Helsingin olympialaiset alkoivat. Stadionin arkkitehtoninen olemus ja vanhasta rakennuksesta huokuva henki on onnistuttu säilyttämään. Tulevaisuus lupaa monitoimiareenalle lisää tärkeitä ja entistä monipuolisempia tapahtumia. Helsingin Olympiastadionin tarina jatkuu.