Katutilan suunnittelu tulisi kääntää ylösalaisin

YK:n arvion mukaan vuonna 2050 peräti 70 prosenttia maapallon väestöstä asuu kaupungeissa. Silti kaupunkiympäristöjä ja maankäyttöä suunnitellaan yhä lähtökohdista, jotka eivät lisää asukkaiden viihtyvyyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa.

Esimerkiksi eurooppalaisissa kaupungeissa autoliikenne ja pysäköidyt ajoneuvot vievät jopa 50–70 prosenttia julkisesta tilasta, ja 70 prosenttia EU:n kansalaisista hengittää päivittäin terveydelle haitallista ilmaa.

Autoliikenteen priorisoinnin sijaan katutilaa tulisi suunnitella kokonaisvaltaisesti ja monitieteisesti, insinööri- ja sosiaalitieteiden yhteistyönä. Kadut eivät ole vain liikennejärjestelmä ja läpikulkureittejä, vaan monikäyttöistä elintilaa, joka vaikuttaa monin tavoin asukkaiden elämään. Katujen luonnetta ja tarkoitusta tulisikin pohtia uudelleen – tai toisin sanoen palata vanhaan. Onhan katujen alkuperäinen käyttötarkoitus olla elinvoimainen tapaamisten, viihtymisen ja virkistäytymisen ympäristö. Viihtyisä ympäristö houkuttelee meitä kävelemään, hyppäämään pyörän selkään tai joukkoliikenteen pariin.

Funktionaalisesta suunnittelusta vartin kaupunkiin

Kaupunkisuunnittelu tarvitsee meiltä ajatustavan muutoksen. Funktionaalinen kaupunkisuunnittelu perustuu siihen, että yhteiskunnan eri toiminnoille on osoitettu omat alueensa, joiden välillä liikutaan usein autolla. Asunnon funktiona on asuminen, teiden ja katujen funktiona on sujuva ja turvallinen liikenne.

Kaupunki on kuitenkin enemmän kuin vain funktioidensa summa.

Ajatus niin sanotusta vartin kaupungista tukee monifunktionaalista kaupunkirakennetta. Taustalla on ihannetila, jossa arjen tärkeät paikat ja palvelut voidaan saavuttaa viidessätoista minuutissa kävellen, pyöräillen tai joukkoliikenteellä. Tätä ajattelua tukee jo vuonna 2021 julkaisemamme Urban Insight -raportti. Raporttimme esittelee sopeutetun nopeuden käsitteen, joka tarkoittaa erilaisten liikkumismuotojen tasa-arvoistamista.

Sopeutetun nopeuden, tiiviyden ja läheisyyden periaatteiden mukaan suunniteltu katuympäristö parantaa ilmanlaatua, vähentää melua ja onnettomuuksia sekä kohentaa fyysistä kuntoa, sillä asukkaat valitsevat luontaisesti auton sijaan toisen tavan liikkua, esimerkiksi omat jalat tai polkupyörän.

Tämä ei tarkoita, että autoilu tulisi kieltää kaupungeissa kokonaan – sen rooli vain pitäisi määritellä uudelleen. Sopeutetun nopeuden ympäristössä ihmiset ovat pääosassa ja autot vieraita.

Liikenteen rauhoittamisella viihtyisämpää kaupunkielämää

Toimenpiteitä autoliikenteen pääverkon kehittämiseksi tehdään säännöllisesti, kun taas paikalliskatujen kehittäminen niiden käyttötarkoituksen mukaiseksi jää huomiotta, vaikka sillä voitaisiin vaikuttaa positiivisesti jalankulun ja pyöräilyn suosioon sekä kadun varren asukkaiden hyvinvointiin.

Kollegani Liisa Mustonen laati diplomityön aiheesta Helsingin kaupungille:

Diplomityössä tutkin, miten paikalliskatujen liikenteen rauhoittaminen voitaisiin toteuttaa ja miten liikenteen rauhoittamisen toimenpiteisiin voitaisiin yhdistää katuympäristön viihtyisyyden lisääminen. Käytin liikenteen rauhoittamisen tutkimuskohteina alueita Rotterdamista ja Kööpenhaminasta, ja tutkimuksen kohdealueena käytin Helsingissä Kampin kaupunginosaa. – Liisa Mustonen

Liikenteen rauhoittaminen tarkoittaa autoliikenteen määrän vähentämistä sekä ajonopeuksien laskemista. Rauhoittamisella tavoitellaan liikenteen aiheuttamien haittojen, kuten turvattomuuden, estevaikutuksen, ilmansaasteiden ja melusaasteen lievittämistä. Rauhoittamiskeinoilla voidaan myös vaikuttaa liikenneympäristön viestiin toivotusta liikennekäyttäytymisestä; paikalliskadun visuaalisen ilmeen tulee kehottaa autoilijaa ajamaan matalla nopeudella ja varovasti. Rauhallisempi liikenne luo turvallisempaa ympäristöä kävelijöille ja pyöräilijöille sekä edellytykset viihtyisälle katuelämälle.

Kaupungeissa kannattaakin panostaa paikalliskatuihin, sillä ne ovat tärkeä osa ihmisten arkiympäristöä. Kehittämällä paikakalliskatuja voidaan parantaa jalankulun ja pyöräilyn edellytyksiä, ja lisätä asukkaiden hyvinvointia.

Mikko Raninen, tiimipäällikkö, kestävä liikkuminen
Liisa Mustonen, liikennesuunnittelija, kestävä liikkuminen