Meriväylien turvalaitteiston kulttuuriperinnöllistä arvoa kartoitetaan valtakunnallisesti
Julkaistu 13.9.2024
Majakat, kummelit, loistot ja väylää merkitsevät linjamerkit kertovat merenkulun teknologian ja Suomen historiaa. Swecon maankäytön sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön asiantuntijat kartoittavat tänä vuonna valtakunnallisesti meriväylien turvalaitteiden kulttuuriperintöarvoa. Väyläviraston tilaama selvitys listaa meriväylien turvalaitteiden kulttuuriperinnölliset arvot ensimmäistä kertaa yhtenäisellä kriteeristöllä. Turvalaitteita ovat kaikki meriväylän paikkaa osoittavat ja merenkulkua turvaavat merkit, kuten esimerkiksi majakat, kummelit, sektori- ja apuloistot sekä väylää merkitsevät linjamerkit. Osa turvalaitteista voidaan havaita pelkästään valoisaan aikaan tähystämällä, pimeällä navigointia helpottavat majakoihin tai loistokojuihin sijoitetut valot ja tutkaheijastimet.
“Arvokohteet ovat Väyläviraston hallinnoimalla väyläverkolla olevia, viraston erikseen arvokohteiksi nimeämiä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Kohteet ovat pääsääntöisesti liikennekäytössä, ja kunnossapidossa ja liikenteen turvallisuuden mahdollistamissa rajoissa pyrimme säilyttämään niiden kulttuurihistorialliset arvot. Tässä yhteisessä projektissa muodostamme yhtenäisen tietopohjan erilaisista kohdetyypeistä ja alueellisista erikoispiirteistä. Ymmärrämme paremmin, millaisia kulttuuriperintöarvoja tai maisemallisia merkityksiä kohteisiin liittyy. Selvityksessä koostettujen tietojen ja arvojen tarkastelun pohjalta Väylävirasto voi nimetä uusia arvokohteita meriväyliltä. Selvitys myös mahdollistaa tiedon jakamisen meriväylien kulttuuriperinnöstä sidosryhmille”, Väyläviraston projektipäällikkö Titta Lehtola kertoo.
Selvityksessä käytettävät arviointikriteerit on muodostettu yhdessä Väyläviraston kanssa. Tavoitteena on kartoittaa eri aikakausien rakenteiden säilyneisyyttä ja muutosvaiheita, rakennushistoriallista ja maisemallista arvoa sekä paikallisia ja valtakunnallisia arvoja. Esimerkiksi yhtenä valtakunnallisen arvon kriteerinä on, miten kohde ilmentää valtion toimintaa väylänpitäjänä. Lisäksi selvitys yhtenäistää eri tietolähteiden tietoja päätöksenteon tueksi. Vastaava selvitys on tehty aiemmin sisävesien vanhemmille kohteille. Swecon maankäytön sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön asiantuntijoina projektissa ovat Henni Ynnilä ja Dan Ronimus.
”Selvityksestä tekee erityisen sen laajuus: keräämme koko Suomen rannikon kohteiden tiedot vertailtavaan muotoon. Sen avulla Väylävirasto saa paremman käsityksen siitä, millaisia kulttuuriperintöarvoja tai maisemallisia merkityksiä kohteisiin liittyy”, Dan Ronimus kertoo.
Selvityksen kontekstina on merenkulun ja turvalaitteiden kehitys eri aikakausina. Iäkkäimmät majakat ovat 1700-luvulta ja jotkin kummelit vielä tätäkin vanhempia. Uusinta kerrostumaa edustavat ennen vuotta 1970 valmistuneet kasuuni- eli pohjamajakat. Väylävirastolla on lakiin kirjattu velvollisuus vaalia ja hoitaa hallussaan olevia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita, kuten kiinteistöjä, kulttuuriympäristöjä ja kulttuuriomaisuutta.
”Kohde voi kertoa jotain ainutlaatuista sen aikaisesta merenkulusta ja turvalaitteiden rakentamisesta, tai se voi olla edustava esimerkki aikakautensa yleisestä arkkitehtuurista ja tyylisuuntauksista. Esimerkiksi sodat ovat vaikuttaneet siihen, kuinka paljon turvalaitteita on säilynyt eri aikakausilta.”, Heini Ynnilä kuvaa.