Pakkaus- ja pakkausjäteasetus ohjaa pakkausten käyttöä ja kierrätystä
Osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja kiertotalouden toimintaohjelman täytäntöönpanoa Euroopan komissio uudisti pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevan sääntelyn. Uusi pakkaus- ja pakkausjäteasetus (EU) 2025/40 (PPWR) tuli voimaan 11.2.2025 ja asetuksen soveltaminen alkaa pääosiltaan 12.8.2026. Asetuksen tavoitteena on pakkausjätteen määrän vähentäminen, edistää pakkausten kierrätettävyyttä, vähentää luonnonvarojen kulutusta sekä luoda toimivat markkinat kierrätysraaka-aineille.
Pakkausjätteen määrän vähentäminen ja kierrätettävyys
Pakkausjätettä muodostuu pelkästään EU:n alueella noin 190 kg asukasta kohden vuodessa ja kehityssuunta pakkausjätteen määrän muodostumisessa asukasta kohden on ollut tasaisessa kasvussa. Uudella pakkaus- ja pakkausjäteasetuksella tavoitellaankin tämän kehityssuunnan kääntämistä.
Uusi pakkaus- ja pakkausjäteasetus korvaa aiemman direktiivin (94/62/EY) ja tähtää kertakäyttöisten muovipakkausten vähentämiseen kieltämällä osan niistä kokonaan. Asetus täydentää muuta EU-sääntelyä, kuten SUP-direktiiviä ja erityissääntelyä elintarvike- ja lääkepakkauksille.
Kierrätysmateriaalin vähimmäisosuusvelvoite ja PPWR
Asetuksen yksi keskeinen keino kierrätyksen edistämiseksi on se, että kaikkien pakkausten tulee olla kierrätettäviä viimeistään vuoteen 2030 mennessä. Tästä on tosin säädetty tiettyjä poikkeuksia pakkausmateriaali- ja käyttötarkoituskohtaisesti. Komissiolle on säädetty toimivalta antaa delegoituja säädöksiä koskien materiaalien ja raaka-aineiden kierrätettävyyden kriteereitä sekä niiden täyttymisen osoittamista, joten tarkempaa sääntelyä on vielä luvassa säädettyjen velvoitteiden noudattamiseksi.
Uusi pakkaus- ja pakkausjäteasetus edellyttää kansallisia sääntelytoimenpiteitä ja jättää joiltain osin kansallista liikkumavaraa asioiden määrittelemiseksi. Perinteisten viranomaisten toimivaltaa koskevien säännösten ja rangaistusäännösten lisäksi liikkumavaraa on jätetty muun muassa sallittujen biohajoavien pakkausten määrittelemisen sekä jätehuollon järjestämistä koskevien käytäntöjen osalta.
Uudelleenkäyttövaatimukset pakkausjätelain mukaisesti
Pakkausten uudelleenkäytölle on säädetty sitovia tavoitteita vuodeksi 2030 sekä ohjeellisia tavoitteita vuodeksi 2040. Tavoitteet on asetettu pakkausryhmä- ja käyttötarkoituskohtaisesti tietyin poikkeuksin. Vaatimus koskien uudelleenkäyttöä ja -täyttöä muovautui lainsäädäntöprosessin aikana merkittävästi komission alkuperäisestä ehdotuksesta. Lopulliseen asetukseen kirjattiin vaatimus, että vuoteen 2030 mennessä vähintään 10 % alkoholijuomista ja alkoholittomista juomista on myytävä uudelleenkäytettävissä pakkauksissa.
Vaatimus ei kuitenkaan koske maitotuotteita, viinituotteita tai väkeviä alkoholijuomia eikä jakelijoita, joiden myyntialue on pienempi kuin sata neliömetriä. Jäsenmaille on tosin jätetty mahdollisuus myöntää viiden vuoden poikkeus säädetyistä velvoitteista. Vaatimus uudelleenkäytöstä tulee edellyttämään uusien uudelleenkäyttöjärjestelmien rakentamista, joka on osaltaan herättänyt huolta tarvittavien investointien laajuudesta. Asetus ei kuitenkaan edellytä kansallisesti Suomessa muutoksia pantilliseen juomapakkausten palautusjärjestelmään.
Uudelleenkäyttövaatimus kohdistuu myös majoitus- ja ravitsemusalan toimijoihin, jotka myyvät mukaan otettavia juomia tai elintarvikkeita. Kuluttajilla pitää olla mahdollisuus pyytää kyseisten tuotteiden pakkaamista heidän mukanaan tuomiin astioihin. Vuoteen 2030 mennessä majoitus- ja ravitsemusalan toimijoiden on pyrittävä tarjoamaan 10 % tuotteistaan uudelleen käytettävissä pakkauksissa.
Muovipakkauksille kierrätysmateriaalin vähimmäisosuusvelvoite
Muovipakkauksille on säädetty vähimmäisosuusvelvoite, eli vaatimus käyttää pakkausmateriaalien valmistuksessa kierrätettyä materiaalia. Vähimmäisosuusvelvoitetta voidaan kutsua myös sekoitevelvoitteeksi. Eri käyttökohteisiin tarkoitetuille muovipakkauksille on osoitettu omat vähimmäisosuusvelvoitteet. Esimerkiksi tiettyjen kontaktiherkkien tuoteryhmien, kuten elintarvikekontaktimateriaalien, joiden pääainesosa on PET-muovi, on sisällettävä 30 % kierrätettyä materiaalia vuodesta 2030 alkaen tai kolmen vuoden kuluttua asiaa tarkemmin sääntelevän delegoidun asetuksen astuttua voimaan.
Vähimmäisosuusvelvoite tulee kiristymään asteittain ja edellä mainitun esimerkin mukaisten tuotteiden osalta vähimmäisosuusvelvoite on vuonna 2040 jo 50 %. Vähimmäisosuusvelvoitteen tarkoitus on luoda kysyntää kierrätetylle muoville ja lisätä muovien kierrätystä. Velvoitteen täyttäminen luo mahdollisuuksia kierrätysraaka-aineita tarjoaville yrityksille, mutta toisaalta se voi aiheuttaa myös kilpailua muovin jätevirroista.
PFAS-aineille rajoitus elintarvikekontaktimateriaalikäytössä
Pakkaus- ja pakkausjäteasetus on vahvasti yleinen kaikkia pakkauksia ja pakkausjätteitä koskeva yleissäädös, joka ohjaa pakkausten suunnittelua, käyttöä ja vastuuta jätehuollon järjestämisen kustannuksista (mm. tuottajavastuun kautta). Tästä yleisestä sääntelytasosta on kuitenkin poikettu PFAS-yhdisteiden osalta nimenomaan elintarvikekontaktimateriaalikäytössä. Pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen artiklan 5(5) mukaan elintarvikekontaktimateriaaleja, jotka sisältävät per- ja polyfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS-aineet) ei saa saattaa markkinoille 12.8.2026 alkaen, jos PFAS-aineiden pitoisuus ylittää asetuksessa annetut raja-arvot.
Pakkausjätelain vaikutukset yrityksille – miten niihin tulee varautua?
Yritysten on varauduttava pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen voimaantuloon. Vaikutukset riippuvat yrityksen roolista pakkauksissa. Ennen asetuksen soveltamista tulee varmistaa, että pakkaukset täyttävät kierrätettävyys- ja uudelleenkäyttövaatimukset, sisältävät oikeat merkinnät, täyttävät mahdolliset kierrätysmateriaalivaatimukset, täyttävät erityisvaatimukset (esim. elintarvikekontaktit) ja että PFAS-tiedot ovat ajan tasalla.
Ville Rautiainen, Swecon lakiasiantuntija, ville.rautiainen@sweco.fi