Nyt jos koskaan on aika kehittää alueellista vedyn ja hiilidioksidin siirtoinfrastruktuuria. Viime aikoina moni on seurannut uutisointia kansallisen vetyinfran suunnitteluun ja kehittämiseen liittyen, ja eri alueiden toimijat Suomessa tarkastelevat vedyn siirtoverkon luomia alueellisia mahdollisuuksia.

Gasgrid on julkaissut ensimmäisen vaiheen suunnitelman kansallisen vedyn kantaverkon reitistä, ja arvioitu siirtoverkon pituus on yli 1000 km. Kansallisen vedyn siirtoverkon rakentaminen tukee useiden vedyn tuotantolaitoshankkeiden edistämistä, ja se on osaltaan parantamassa myös laitosinvestointien kannattavuutta. Laaja-alainen siirtoverkko voi luoda vedylle myös uusia käyttökohteita, ja samalla sillä on keskeinen rooli vedyn tuotannon ja kulutuksen tasapainotuksessa.

Vedyn siirtoverkko tukee alueellista kehitystä

Keskiössä kansallisen vetyverkon alkuvaiheen kehitystyössä ovat alueet, jotka ovat lähellä suunniteltua kansallista verkkoa tai sen suorassa vaikutuspiirissä. Siirtoverkkohanke luo valmiuksia uudelle liiketoiminnalle myös laajemmalla maantieteellisellä tarkastelulla. Vetyverkon rakentamisvaiheen työllisyysvaikutus on merkittävä, eikä se kata pelkästään energiasektorin perinteisiä toimijoita.

On syytä huomioida mahdollisuudet myös paikallisten vedyn siirtoverkkojen kehitykseen, jotka voivat osana alueellisia vetyekosysteemejä houkutella lisää teollisen mittakaavan vetyinvestointeja alueille. Suomessa on useita teollisuuskeskittymiä, joissa on hyvät valmiudet tämänkaltaisten vedyn siirtoverkkojen kehitykselle. Alueelliset siirtoverkot voidaan aikanaan liittää osaksi kansallista vetyverkkoa, ja niillä voi olla merkittävä rooli vedyn siirtoinfrastruktuurin kehittymiselle etenkin markkinan ollessa vielä alkutekijöissä. Paikallisten vedyn siirtoverkkojen kehitystyötä voi fasilitoida ja koordinoida esimerkiksi alueelliset kehitysyhtiöt, jotka haluavat tukea vetyhankkeiden sijoittumista toiminta-alueelleen.

Hiilidioksidin siirtoverkko ja sen mahdollisuudet

Paikallisten vedyn siirtoverkkojen lisäksi kehittynee alueellisia hiilidioksidin siirtoverkkoja, joilla voi itsessään olla useita funktioita. Hiilidioksidin siirtoverkko mahdollistaa hiilidioksidin suoran teollisen hyötykäytön, ja se voi olla turvaamassa hiilidioksidin saatavuuden vedyn jatkojalosteita valmistavalle laitokselle. Laitostoimijoiden olisi hyvä vahvistaa resilienssiään ja huomioida mahdollisuus, että hiilidioksidin saatavuus voi muuttua ja sen primäärilähde vaihtua.

Lisäksi CO2-siirtoverkkoa voitaisiin hyödyntää siirrettäessä hiilidioksidia varastoitavaksi, jolloin korostuu etenkin satamien läheisyys. Hiilidioksidin ja vedyn siirtoverkkohankkeiden samanaikaisella edistämisellä voidaan saavuttaa keskeisiä synergiaetuja ja kustannussäästöjä esimerkiksi siirtoverkkojen suunnittelu- sekä toteutusvaiheissa.

Oli kyse sitten paikallisesta vedyn tai hiilidioksidin siirtoverkkohankkeesta, on hanketta hyvä edistää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa yli perinteisten toimija- ja aluerajojen. Näin saadaan ratkaistua osin hankkeisiin liittyviä kannattavuushaasteita, sekä madallettua toimijakohtaista riskiä. Positiiviset uutiset vedyn siirtoon kohdistuvien investointien saralla voisivat toimia kaivattuna sysäyksenä kehitysvaiheessa oleville laitoshankkeille. Vetymarkkinan vasta kehittyessä, on oikean suuntaisilla investoinneilla olennainen merkitys, kun katalysoidaan vetymurroksen mahdollistamaa talouskasvua. Ensimmäisillä paikallisilla siirtoverkkohankkeilla on tunnistettavissa demonstraatioarvo, joka voi vaikuttaa mahdollisen investointituen suuruuteen.

Tomas Norrena, vetyliiketoiminnan kehitysjohtaja, Sweco Finland, +358 40 358 0658, tomas.norrena@sweco.fi