Helsingin yliopisto käytti kantavia rakenteita uudelleen ensimmäistä kertaa

Helsingin yliopiston Oppimiskeskus Aleksandria avautui kesällä 2025 uudistuneena. Miellyttävän äänimaailman ja ergonomisten tilojen lisäksi korjaustöissä edistettiin kiertotaloutta. Swecon rakennesuunnittelijat auttoivat käyttämään vanhoja lasi- ja teräsosia uudelleen kantavina rakenteina.

Oppimiskeskus Aleksandrian korjausrakennesuunnittelu

Kaisa-talon eli Helsingin yliopiston kirjaston laajennusosa Oppimiskeskus Alexandria avautui kesällä 2025 uudistuneena. Muutostöiden taustalla oli opetusmenetelmien kehittyminen ja opiskelutapojen muuttuminen, muun muassa koronan seurauksena.

”20-vuotiaassa rakennuksessa oli jo paljon asioita, kuten pöytäkoneita, jotka eivät enää vastanneet opiskelijoiden tarpeita”, kertoo Helsingin yliopiston rakennuttajainsinööri Anne Pitkänen. Etäopetuksen lisääntyessä opiskelijat tarvitsevat yhä enemmän itseopiskelutiloja.

Swecon rakennesuunnittelijoiden tehtävänä oli korjausten päärakennesuunnittelu ja teräsrakennesuunnittelu. Rakennesuunnittelija Tommi Mutanen osallistui myös pop up -työpajoihin, joissa kartoitettiin käyttäjien toiveita yhteiskehittämisen hengessä.

”Tommi oli niitä harvoja suunnittelijoita, jotka korostivat joka vaiheessa, ettemme tee vain hienoja uusia asioita, vaan tiloja käyttäjiä varten. Se jäi mieleen”, Pitkänen kertoo. Projektilla oli tiukka aikataulu, mutta koko suunnitteluryhmältä löytyi tarvittavaa venymistä.

Lasi- ja teräsosia käytettiin uudelleen kantavina rakenteina

Tilaaja painotti korjausrakennesuunnittelussa kiertotaloutta. ”Helsingin yliopistolla on kunnianhimoiset kestävyys- ja vastuullisuustavoitteet, mutta koska nyt ei tehty peruskorjausta, ympäristösertifikaatteja ei voitu hakea. Halusimme löytää muita keinoja”, Pitkänen taustoittaa.

Swecon yksikönpäällikkö Mikko Horkosta on hienoa, ettei yliopisto tyytynyt käyttämään uudelleen vain kalusteita ja pintamateriaaleja. ”Yliopisto käytti myös vanhoja lasi- ja teräsrakenteita uudelleen ensimmäistä kertaa kantavina rakenteina.”

Tarvittavat osat saatiin, kun vanha syrjässä sijainnut portaikko purettiin. Uusi portaikko suunniteltiin paraatipaikalle lasikaton alle. ”Kantavista teräsosista saatiin uudelleenkäyttöön noin 70 prosenttia ja portaikon lasiaskelmista kaikki ehjinä säilyneet”, Tommi Mutanen kertoo.

Turvallista rakenteiden uudelleenkäyttöä

Kantavien rakenteiden uudelleenkäyttöä pohjustettiin huolella. Swecon rakennesuunnittelijat kuvasivat sisätilat ensin Matterport-kameralla. Vanhojen rakenteiden rakennuspaikkakohtainen hyväksyntä vaati myös asiantuntijalausunnon ja selvityksen viranomaisille materiaalien soveltuvuudesta.

”Materiaalien uudelleenkäytössä on oltava aina tarkkana esimerkiksi sisäympäristöolosuhteiden varmistamisen suhteen, mutta nyt kyse oli myös rakenteiden kantavuudesta”, Mutanen korostaa. Teräs ja lasi sopivat hänestä uudelleenkäyttöön hyvin. ”Suunnittelustandardien olettamat materiaaliominaisuudet ovat samanlaiset nyt kuin 2000-luvun alussa, joten kantavuuslaskelmat olivat vertailukelpoiset.”

Portaikon uudelleenkäytetyt lasiaskelmat ovat himmeää maitolasia, jotta niille astuminen tuntuu turvalliselta. Suunnittelijat myös varmistivat, ettei hoikka rakenne värähtele. Lasikaiteen tukena on arkkitehtonista verhousverkkoa, jota käytettiin harvinaisella tavalla. Verkko ei ainoastaan piilota teräsrakenteita, vaan toimii kaiteen osana.

”Meidän piti jännittää verkko köysimäisenä rakenteena, jotta se ei jousta liikaa”, Mutanen sanoo. Noin 17,5 metriä korkeassa portaikossa on lasinen esiintymistaso, joka vahvistettiin alapuolelta teräsvaijereilla. ”Näin vältimme näkyvämmät kantavat rakenteet, kuten pilarit.”

Uudelleenkäyttö juhlistaa Aleksandrian historiallisia juuria

Teräs-lasiportaikko tarjoaa nyt uuden kulkureitin ja samalla upean näköalan halki Aleksandrian kaikkien viiden kerroksen. Portaikko myös yhdistää tulevaisuuden ja historian. Portaikkoa reunustaa yhdeltä sivulta Kaisa-talon vanha rapattu ulkoseinä, johon lisättiin korjauksissa uusi akustorappaus parantamaan äänimaisemaa.

”Pystyimme tukemaan arkkitehtiä upean kokonaisuuden toteuttamisessa ja edesauttamaan Helsingin yliopiston toiveita rakenteiden uudelleenkäytöstä monipuolisella teräs- ja lasirakentamisen asiantuntemuksella”, Horko toteaa tyytyväisenä.

Uudistunut Aleksandria tarjoaa opiskelijoille muun muassa 500 erilaista työpistettä sähköpöytineen, ryhmätyötiloja, taukojumppapisteitä ja lepohuoneen. Myös hiljaiseen työskentelyyn pyhitettyjä tiloja on aikaisempaa enemmän. Alun perin yhtä ja samaa äänialuetta olleisiin tiloihin on luotu miellyttävä ääniympäristö.

”Yksi suurimmista onnistumisistamme onkin akustiikka. Uusilla väliseinillä ja rakennetekniikalla oli siinä suuri rooli”, Pitkänen toteaa. Myöskään teräs-lasiporras ei ole jäänyt vain kaukaa ihailtavaksi erikoisuudeksi. ”Käyttäjät ovat jo ottaneet sen omakseen.”