Millainen olisi maailma ilman sähköä, puhdasta vettä tai toimivia viestintäyhteyksiä? Kriittinen infrastruktuuri on se yhteiskuntamme selkäranka, johon huomaamattamme nojaamme ja jonka toimivuus on elintärkeää arjen sujumiselle. Jos kriittinen infrastruktuuri pettää, seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Kriittisen infrastruktuurin suojaaminen ja sen resilienssin parantaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä tavoitteita erityisesti nykyisessä globaalissa turvallisuustilanteessa.

Kriittisen infrastruktuurin käsite muotoiltiin Yhdysvalloissa 1990-luvun lopulla. Määritelmä vaihtelee maittain, mutta yleisesti käsite viittaa järjestelmiin, joiden on yhteiskunnassa toimittava, jotta vältetään merkittävät häiriöt. Yleensä kriittinen infrastruktuuri kattaa elintärkeiden tuotteiden ja palveluiden tuotannon, kuljetuksen, jakelun ja kulutuksen. Esimerkkejä kriittisestä infrastruktuurista ovat lämmitysenergia, sähkö, kuljetukset, puhdas vesi ja jäteveden käsittely sekä viestintä.

Kehittyneissä yhteiskunnissa kriittiset infrastruktuurit ja toiminnot ovat yleensä tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan järjestelmät tarvitsevat sähköä, kun taas sähkön jakelu vaikeutuu vakavasti tieto- ja viestintätekniikan vikojen vuoksi. Toinen erityispiirre on se, että pullonkaulat ja kytkeytyneisyydet voivat paljastua vasta kriisin puhjetessa. Jos kytkeytyneisyyttä ei oteta huomioon, riskianalyysit antavat vääriä tuloksia. Esimerkiksi kaivuutyöt Oslon rautatieasemalla vuonna 2008 aiheuttivat alueen koko junaliikenteen pysähtymisen, kun kaivuri osui sähkökaapeliin, ja syntynyt tulipalo tuhosi samassa kaapeliojassa sijainneet varakaapelit ja tietoliikenneyhteydet.

Kriittisen infran suojaaminen ja resilienssin parantaminen

Kriittiset infrastruktuurit ja niiden suojaaminen ovat nykyään keskeisiä yhteiskuntien resilienssin varmistamisessa. Kriittisten infrastruktuurien toimintahäiriöt voivat aiheuttaa merkittäviä häiriöitä ja jopa vaarantaa yhteiskunnan turvallisuuden.

Olemassa oleville kriittisille infrastruktuureille tehdään usein riskianalyysejä, joilla pyritään tunnistamaan haavoittuvuuksia ja kytkentöjä sekä niiden seurauksia. Kriittisen infrastruktuurin suojaaminen (Critical Infrastructure Protection, CIP) tarkoittaa kykyä reagoida vakaviin häiriötilanteisiin, joihin liittyy mahdollisesti useita osia alueen tai kansakunnan kriittisestä infrastruktuurista. Erityisesti varautuminen kattaa toimet, joilla kriittisen infrastruktuurin käyttäjät voivat suojautua kriittisen infrastruktuurin vikaantuessa. Toisaalta yhteiskunnan ja järjestelmien resilienssin lisäämisellä pyritään tuottamaan kokonaisuuksia, jotka sietävät vikoja entistä paremmin.

Olisiko mahdollista tuottaa jo suunnitteluvaiheessa infrastruktuureja, jotka sietävät häiriöitä entistä paremmin? Helsingin Sanomat siteeraa artikkelissaan (https://www.hs.fi/alueet/art-2000010718782.html) 28.9.2024 osuvasti NATO-lähdettä, jonka mukaan haavoittuvuuksien torjuminen suunnittelu- ja rakennusvaiheessa on huomattavasti helpompaa kuin jälkikäteen. “Opimme Nord Streamista ja Balticconnectorista, että haavoittuvuuksien torjuminen on helpompaa rakennus- ja suunnitteluvaiheessa kuin jälkikäteen.”

Nykyisessä turvallisuustilanteessa rakennetun ympäristön ja teollisuuden suunnittelu- ja toteutustehtävissä olisi suorastaan vastuutonta jättää haavoittuvuus- ja resilienssinäkökulmat huomioimatta. Erityisen tärkeää on olla rakentamatta sellaisia riippuvuuksia, joissa yhden infrastruktuurin vahingoittuminen aiheuttaa toiselle infrastruktuurille vahinkoja. Olisiko esimerkiksi taannoinen vesivuoto Helsingin keskeiselle metroasemalle vältetty, jos toteutusta olisi tarkasteltu vahinkojen välittymisen näkökulmasta? Todennäköisesti.

Tulevaisuuden haasteet kriittisen infran suunnittelussa

Tulevaisuudessa kriittisen infrastruktuurin suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon yhä monimutkaisempia ja haastavampia uhkia. Uhkien vaikutukset järjestelmiin on estettävä, vaikutukset on kyettävä rajaamaan ja järjestelmien on palauduttava nopeammin. Perinteisiä riskianalyysejä ja haavoittuvuustarkasteluja ei kuitenkaan pidä unohtaa, sillä suurin osa käytössä olevasta kriittisestä infrasta on jo rakennettu.

Resilientin yhteiskunnan suunnittelu ja rakentaminen edellyttävät haavoittuvuus- ja resilienssitarkasteluja sekä suunnittelu-, toteutus- että käyttövaiheissa. Nykyisessä yhteiskunnan turvallisuustilanteessa elinkaaren läpäisevä tarkastelutapa on lisäarvon sijaan nopeasti muuttumassa normiksi ja välttämättömyydeksi – osaksi vastuullista toimintaa.

Tuomas Raivio, tuomas.raivio@sweco.fi

Kirjoittaja Tuomas Raivio on tekniikan tohtori, joka  johtaa Swecolla kriittisen infrastruktuurin kasvualuetta sekä toimii alan työelämäprofessorina Aalto-yliopistossa.