Puhtaan siirtymän rahoituksesta käydään kovaa kilpailua

Suomessa on satojen miljardien eurojen puhtaan siirtymän hankeputki. Silti vain murto-osa suunnitelluista hankkeista etenee investoinniksi. Puhtaan siirtymän rahoitus perustuu yhä vahvemmin hankkeiden kykyyn hallita kestävyysriskejä – miksi näin on ja mitä tulisi tehdä toisin?

Elinkeinoelämän keskusliiton arvion mukaan viime vuonna Suomessa käynnistyi puhtaan siirtymän hankkeita 24 miljardin euron edestä. Valmistuneita investointeja kirjattiin yli 8 miljardia. Kokonaishankeputken arvioidaan olevan yli 300 miljardia. Valmistuneiden ja putkessa olevien hankkeiden välinen kuilu on merkittävä, mikä herättää kysymyksen hankkeiden rahoituskelpoisuudesta.

Hankkeiden tekninen toteutettavuus ja taloudellinen kannattavuus ovat edelleen välttämättömiä lähtökohtia. Mutta ne eivät yksinään määrittele hankkeen rahoitettavuutta. Rahoittajien, sijoittajien ja institutionaalisten lainoittajien päätöksenteko on muuttunut perustavanlaatuisesti: kestävyys- ja vastuullisuusnäkökulmat ovat siirtyneet raportoinnista suoraan sijoittajien kriteereihin, rahoituksen hinnoitteluun ja saatavuuteen.

Katso webinaari: Onnistu puhtaan siirtymän investoinneissa

Vastuullisuus on rahoittajalle riskidataa: puhtaan siirtymän rahoitus nojaa yhä enemmän ESG-riskien hallintaan

Tämä muutos ei ole tulevaisuudessa, vaan se on jo tapahtunut. Puhtaan siirtymän rahoitus perustuu yhä enemmän ESG-kriteerien täyttämiseen, joka vaikuttaa konkreettisesti esimerkiksi lainoittajan korkopisteytyksiin ja vakuutusten hintoihin: hyvin täytetyillä kestävyyskriteereillä lainoittaja voi laskea pääoman hintaa, sillä hankkeella on matalampi maksukyvyttömyysriski. Vastaavasti puutteet vastuullisuuden todentamisessa voivat rajata rahoitusvaihtoehtoja tai nostaa pääoman hintaa.

Tämä ei tarkoita, että rahoittajat vaatisivat täydellistä suoriutumista jokaisella osa-alueella. Heitä kiinnostaa se, että riskit on tunnistettu laaja-alaisesti, niihin on varauduttu, ja että hanketiimillä on kyky reagoida toimintaympäristön muutoksiin. Pelkkä lupaus vastuullisesta tuotteesta ei riitä. Tarvitaan todennettua näyttöä kriteerien täyttymisestä.

Pullonkaulat syntyvät aikaisessa vaiheessa, mutta ongelmat näkyvät myöhään

Yksi yleisimmistä rahoitettavuuden kompastuskivistä on se, että hankkeen varhaisessa vaiheessa tehdyt valinnat, kuten sijainti, valittu teknologia tai raaka-aineiden toimittajat, vaikuttavat toiminnan kestävyysvaikutuksiin, mutta näitä ei ole osattu ottaa huomioon hankkeen valmistelussa. Tämä saattaa päätöksentekovaiheessa rajata potentiaalisia rahoittajia ja rahoitusinstrumentteja rahoitusvaihtoehtojen ulkopuolelle.

Moni hanke kohtaakin tilanteen, jossa puhtaan siirtymän rahoitus jää saamatta, koska kriittisiä valintoja ei ole tehty rahoittajien näkökulmasta riittävän varhaisessa vaiheessa.

Investointihankkeille on tyypillistä myös uusien rahoittajien hankkiminen hankkeen valmistelun aikana, jolloin näidenkin potentiaalisten rahoittajien kestävyyskriteerit tulee ottaa huomioon päätöksenteossa.

Sijainti on hyvä esimerkki tällaisesta valinnasta. Se päätetään tyypillisesti jo varhaisessa vaiheessa, usein taloudellisten ja logististen kriteerien perusteella. Sijainnin valinta määrittää myös paljon muuta: toiminnan vaikutusalueen luontoherkkyyttä, sosiaalista toimilupaa paikallisyhteisöissä, ilmastonmuutoksen aiheuttamien ilmiöiden riskeihin, kuten tulvavaara-altistumiseen ja tätä kautta toiminnan vakuutettavuuteen tulevaisuudessa.  Lisäksi esimerkiksi toiminnan vaikutuspiirissä lähistöllä olevat Natura-alueet tai muut biodiversiteettiherkät ympäristöt ja luonnonsuojelualueet voivat olla rahoittajalle punainen lippu. Nämä kynnyskysymykset ilmenevät vasta due diligence -vaiheessa, mikäli kestävyysasioita ei ole huomioitu hankkeen strategisessa suunnittelussa. Tällöin vaadittavat korjausliikkeet rahoituksen turvaamiseksi voivat olla mahdottomia tai hyvin kalliita toteuttaa.

Vastaavasti teknologiavalinta ja käyttövoima vaikuttavat mm. toiminnan päästöintensiteettiin. Monet puhtaan siirtymän tukiohjelmat myönnetään nimenomaan vähäpäästöisille, energiatehokkaille ratkaisuille. Jos prosessivalinnat on tehty ilman tätä näkökulmaa, voidaan tahtomatta sulkea ulos edullisempia rahoitusinstrumentteja, joihin hanke muuten olisi kelvannut.

Toimitusketjuun liittyvät pullonkaulat ovat kolmas osa-alue, jota aliarvioidaan systemaattisesti. Puhtaan siirtymän hankkeet nojaavat usein kriittisiin mineraaleihin ja komponentteihin, joiden toimitusajat ovat pitkiä, ja joihin liittyy geopoliittisia riskejä, ihmisoikeuskysymyksiä ja maineriskejä. Toimittajien huolellinen arviointi ei ole pelkästään eettinen valinta, vaan se on sijoittajille keskeistä riskidataa.

Puhtaan siirtymän rahoituskenttä muuttuu – hankkeella on oltava kyky reagoida

Toimintaympäristö ei ole staattinen. Sääntelymuutokset, teknologiakehitys, geopoliittiset disruptiot ja markkinamuutokset vaikuttavat sekä hankkeen toteutettavuuteen että rahoittajien päätöksiin. Hanke, joka alkujaan on rakennettu tiettyä rahoittajajoukkoa ajatellen, saattaa kesken valmistelun tarvita uusia rahoitusvaihtoehtoja, joilla voi olla erilaiset kestävyyskriteerit.

Siksi riskienhallinta ei ole kertaluonteinen harjoitus hankesuunnitelman liitteessä, vaan sen tulisi olla jatkuva prosessi, joka ohjaa hanketta toteutettavuuskelpoiseen suuntaan.

Riskienhallinnan lisäksi olennaista on riskeihin varautuminen ja ennakointityö. Tunnistettujen riskien realisoituessa liiketoiminnan jatkuvuus voidaan turvata vain, mikäli niitä on osattu ennakoida ja luoda varautumissuunnitelma.

Suomella on hyvät lähtökohdat puhtaan siirtymän investointien vauhdittamiselle, mikäli kestävä arvonluonti osataan hyödyntää

Suomi on kilpailukykyinen ympäristö puhtaan siirtymän investoinneille. Meillä on runsaasti uusiutuvaa energiaa käyttövoimaksi, vahvaa teknistä osaamista ja hyvät edellytykset tuottaa vähäpäästöisiä ratkaisuja. Nämä ovat juuri niitä tekijöitä, joita sijoittajat etsivät.

Investointihalukkuus ja rahoituksen saatavuus eivät kuitenkaan ole sama asia. Kilpailu pääomasta kiristyy, ja rahoitus ohjautuu yhä valikoivammin hankkeisiin, jotka pystyvät todentamaan sekä kestävän arvolupauksensa että kykynsä hallita riskejä muuttuvassa toimintaympäristössä.

Hyvä uutinen on, että nämä vaatimukset eivät ole este, vaan enemminkin suunnannäyttäjä. Puhtaan siirtymän rahoitus on saavutettavissa hankkeille, jotka huomioivat vastuullisuuden ja rahoitettavuuden jo suunnitteluvaiheessa. Se myös rakentaa aidosti kestävämpää liiketoimintaa.

Kirjoittajat: Essi Heikkinen, liiketoimintapäällikkö, vihreän siirtymän neuvonanto & Erno Voutilainen, akkuliiketoiminnan johtaja