Lausahdus ”Suomi on saari” on meille kaikille tuttu. Noin 96 % Suomen ulkomaan kaupasta kulkee meriteitse. Tämä tiedetään laajasti, mutta moniko tulee ajatelleeksi, mitä se tarkoittaa käytännön tasolla kauppamerenkulun väylästössä ja minkälaista suunnittelua sen taakse tarvitaan? Suomeenkin liikennöivä aluskalusto on muuttumassa merkittävästi. Jatkuvasti kiristyvät ilmasto- ja päästövähennystavoitteet kasvattavat alusten kokoa ja niiden jäissäkulkukyky heikkenee matalampien konetehojen vuoksi. Uudet alukset ovat sekä leveämpiä että pidempiä kuin aiemmin. Lisäksi koko merenkulun toimintaympäristö digitalisoituu ja automaatio lisääntyy. Nämä muutokset aiheuttavat painetta vesiväyläinfran kehittämiseen ja parantamiseen.

Tuulivoimapuistot ja turvallisuus meriväylien suunnittelussa

Euroopassa ja muualla maailmassa jo pitkään jatkunut merituulivoimalaitosten buumi on löytänyt tiensä Itämerellekin. Itämeri on kooltaan pieni ja matala, sen keskisyvyys on vain 54 metriä. Merituulipuistolle sopivat sijainnit pitää yhteensovittaa olemassa olevaan väylästöön tarkoin viranomaisten ohjeita noudattaen. Merituulipuistolle optimaalinen sijainti merenpohjan topografian ja laadun suhteen saattaa kuitenkin olla sekä meriliikenteen että luontoarvojen näkökulmasta haastavassa paikassa. Näiden asioiden yhteensovittaminen vaatii paljon erilaisia selvityksiä, lupia ja yhteistyötä eri tahojen kanssa. Merenkulun turvallisuudesta ei voida tinkiä missään olosuhteissa.

Meriväylien suunnittelussa ja kehittämisessä tulee ottaa huomioon eri vuodenaikojen tuomat tarpeet. Itämeren jäätyminen joka talvi, etenkin sen pohjoisimmissa osissa, luo omat haasteensa. Alusten koon kasvaessa niiden kääntyvyys jääoloissa vaikeutuu ja nykyisten jäänmurtajien tekemät rännit eivät leveydeltään riitä. Suuret alukset voivat vaatia kaksi murtajaa avustukseen samanaikaisesti, ja väyläsuunnittelussa tulee huomioida väylätilan riittävyys avustukseen turvallisesti. Kehitystyötä vaikeuttaa myös se, että ilmastonmuutoksen takia talviolosuhteiden ennakoitavuus heikkenee. Merituulipuistot muuttavat jään dynamiikkaa omalta osaltaan ja voivat vaikeuttaa talvista merenkulkua synnyttämällä lisää ahtojäitä.

Merenmittauksen kehitys tukee meriväylien suunnittelua

Merenmittausaineistot ovat väyläsuunnittelun perusta. Kokonaan uusia kauppamerenkulun väyliä suunnitellaan harvoin, mutta esimerkiksi ylläpitoruoppausta merikarttoihin merkittyyn mitoitussyväyteen tarvitaan säännöllisesti. Myös aluskoon kasvu aiheuttaa tarpeita väylästön kehitykselle. Väylien syväys ehkä riittää, mutta niiden geometriaa ja merkintää voidaan joutua muuttamaan päivittyneiden tarpeiden mukaisiksi. Suurempien alusten vuoksi jyrkkiä mutkia joudutaan loiventamaan ja kääntöalueita laajentamaan turvallisen liikenteen takaamiseksi. Kehittyvä tekniikka luo lisää mahdollisuuksia älykkäiden merenkulun turvalaitteiden lisäämiseksi ja niiden kaukohallinnan kehittämiseksi. Satelliittipaikannukseen ja langattomaan viestintään kohdistuvat häiriöt muistuttavat kuitenkin perinteisen väylämerkinnän tarpeellisuudesta.

Merenmittausaineistoja pitää siis päivittää sekä luonnollisten että ihmisen aiheuttamien merenpohjan muutosten takia. Tämän lisäksi tarpeita merenpohjan uudelleen mittaamiseen aiheuttaa myös teknisen kehityksen mukanaan tuomat suuremmat vaatimukset mittausaineistoille. Merenmittauksen kehitys on ollut melko nopeaa 90-luvulta alkaen. Paikannusmenetelmien tarkkuus on parantunut huomattavasti. Kun aiemmin mittausten paikannustarkkuus saattoi olla useita metrejä, niin nykyisin kyse on parhaimmillaan muutamista senttimetreistä. Samanaikaisesti esimerkiksi kaikuluotausten pistetiheys on kasvanut räjähdysmäisesti. Nykyisin lähes poikkeuksetta kaikki väylät ja satama-alueet tutkitaan peittävällä monikeilaluotauksella, mutta tarvittaessa vaadittava vesisyvyys kuitenkin edelleen varmistetaan mekaanisella tankoharauksella.

Emmi Huvitus, Tiimipäällikkö, satamat ja vesiväylät, emmi.huvitus@sweco.fi
Anneli Lindblad, Projektipäällikkö, anneli.lindblad@sweco.fi
Timo  Halonen, Erityisasiantuntija, timo.halonen@sweco.fi