Yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin maailman suurimmassa luontokokouksessa COP16:ssa?
COP16-kokous jätti monia tärkeitä kysymyksiä avoimiksi, joita tarvitaan kiireellisesti planeettamme biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi, mutta onnistui vahvistamaan alkuperäiskansojen roolia ja geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista jakamista. Mitä neuvottelutulos tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja yrityksille?
Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssin kuudestoista kokous (COP16) pidettiin Calissa, Kolumbiassa, 21.10.-1.11.2024. Kaksi vuotta sen jälkeen, kun Kunming-Montrealin kokouksessa (COP15) sovittiin historiallisesta maailmanlaajuisesta biodiversiteettikehyksestä (Global Biodiversity Framework, GBF) sekä kunnianhimoisesta polusta saavuttaa maailma, joka elää sopusoinnussa luonnon kanssa vuoteen 2050 mennessä, jätti COP16 puolestaan monille pettymyksen tunteen.
Kokouksessa ei onnistuttu sopimaan kaikista niistä merkittävimmistä askeleista, joita tarvitaan kiireellisesti planeettamme biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Samalla saavutettiin kuitenkin erittäin merkittävää edistystä erityisesti alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksien ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen osallistumisen osalta. Lisäksi selvennettiin COP15-kokouksessa sovittua kasvien ja eläinten geneettisen tiedon käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisen jakamisen mekanismia.
Geenitiedon käytöstä saatavien hyötyjen reilu jakaminen
Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen COP16-kokouksessa edistyttiin merkittävästi rahaston käyttöönotossa, jolla geenivarojen digitaalisen sekvenssitiedon käytöstä saatavat hyödyt jaettaisiin oikeudenmukaisesti. Geneettinen monimuotoisuus, joka on yksi biologisen monimuotoisuuden kolmesta pilarista, tukee ekosysteemien terveyttä ja lajien selviytymiskykyä.
Näiden lisäksi lajien sisäisen geneettisen vaihtelun ylläpitäminen on välttämätöntä maatalouden resilienssin ja elintarviketurvan kannalta.
Päätöksessä käsitellään sitä, miten digitaalisen geneettisen tiedon käytöstä hyötyvien teollisuudenalojen, kuten lääketeollisuuden, bioteknologian sekä eläin- ja kasvinjalostuksen, olisi jaettava nämä hyödyt kehittyvien maiden sekä alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen kanssa.
Käytännössä hyötyä saavien suurten yritysten olisi osallistuttava niin sanottuun Cali Fund -rahastoon, joka perustuu prosenttiosuuteen niiden tuloista tai voitoista. Sieltä rahoitusta jaetaan edelleen kehittyviin maihin biodiversiteettityöhön sekä alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille niiden tunnistamiin tarpeisiin.
Mekanismin keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että myös alkuperäis- ja paikallisyhteisöt hyötyvät geenitiedon hyödyntämisestä. Sen lisäksi, että se on oikeudenmukaista, sillä pyritään saamaan aikaan positiivinen kierre eli rahoittamaan biodiversiteettityötä, geneettinen monimuotoisuus mukaan lukien, siellä missä apua eniten tarvitaan.
Alkuperäiskansojen oikeuksien ja osallistumisen vahvistaminen
Toinen kokouksen läpimurto saavutettiin sen varmistamisessa, että alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeudet, panos ja perinteinen tietämys sisällytetään entistä tiiviimmin kaikkiin yleissopimuksen prosesseihin. Osapuolet hyväksyivät uuden työohjelman, jossa kuvataan tehtävät, joilla pyritään varmistamaan alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen panos biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja kestävään käyttöön, biologisesta monimuotoisuudesta saatavien hyötyjen oikeudenmukaiseen jakamiseen sekä GBF:n täytäntöönpanoon.
Uuden alkuperäiskansoja ja paikallisyhteisöjä käsittelevän pysyvän toimielimen perustaminen oli yksi keskeisistä keinoista varmistaa sitoutuminen ja osallistuminen käytännössä.
Rahoitusmekanismit ja muut avoimet kysymykset
Vaikka COP16-kokouksessa saavutettiin jonkin verran edistystä, monia suuria haasteita on vielä jäljellä. Maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen täytäntöönpano edellyttää poliittista tahtoa ja taloudellista tukea, mutta myös hallinnollisia rakenteita, kuten edistymisen seurantaa ja vastuun varmistamista. COP16:n aikana kaikki nämä perusasiat kokivat, jos eivät romahdusta, niin ainakin pienen kolauksen.
Kokouksen lähtökohdat huomioon ottaen – vain 44 maata noin 200:sta oli toimittanut kansallisen biodiversiteettistrategiansa ja sitä tukevan toimintasuunnitelmansa – tämä ei ollut yllätys.
Kokous päättyi ilman yksimielisyyttä siitä, tarvitaanko uusia rahoitusmekanismeja ja miten varmistaa riittävää rahoitusta luontotyöhön. Myöskään selkeitä sääntöjä kansallisten biodiversiteettistrategioiden ja toimintasuunnitelmien raportoinnista ja edistymisen seurannasta ei saatu sovittua.
Tärkeimmät poiminnat suomalaisille yrityksille
Suomi oli yksi niistä maista, jotka eivät olleet toimittaneet kansallista biodiversiteettistrategiaa ja -toimintaohjelmaa. Monet suomalaiset yritykset eivät ole tästä lannistuneet, vaan ovat viime vuosina vieneet biodiversiteettityötään kunnianhimoisesti eteenpäin.
Yritykset ovat ymmärtäneet, että mahdollisten luonnon aiheuttamien liiketoimintariskien tai -mahdollisuuksien ymmärtäminen on välttämätöntä liiketoiminnan varmistamiseksi lyhyellä aikavälillä, ja liiketoimintastrategioiden ja -mallien mukauttaminen tulosten valossa on välttämätöntä myös pitkän aikavälin menestyksen varmistamiseksi.
Lisäksi se, että esimerkiksi CSRD-raportoinnissa pystyy kertomaan, miten luonnon monimuotoisuus on huomioitu yhtiön liiketoimintastrategiassa ja onko se linjassa mm. Kunming-Montrealin biodiversiteettiviitekehyksen kanssa, auttaa saavuttamaan edelläkävijän aseman tällä hetkellä.
COP16-kokouksen tulosten mukaisesti alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen osallistaminen yrityksen biodiversiteettityöhön on yksi tärkeimmistä varmistettavista asioista. Myös digitalisoitujen geenivarojen mahdollisten hyötyjen tunnistaminen olisi sisällytettävä biodiversiteettityöhön tulevaisuudessa.
Tarttumalla toimeen suomalaiset yritykset paitsi edistävät luonnon monimuotoisuutta, myös varmistavat oman liiketoimintansa resilienssin muuttuvassa toimintaympäristössä – ja muuttuvassa ympäristössä.
Kirjoittaja: Piia Pessala, Executive Director, vastuullisuuskonsultointi