Suojeltu Naistenklinikka peruskorjataan rakenne- ja rakennusfysikaalisesti toimivaksi
90-vuotiaan Naistenklinikan A-osa peruskorjattiin kerralla aina tunnelikerroksesta vesikatolle. Swecon rakennesuunnittelijat auttoivat säilyttämään suojellun julkisivun ilmeen, samalla kun riskirakenteet korvattiin turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Sweco vastasi myös korjauskohteen kosteuden- ja puhtaudenhallinnasta.
Arkkitehti Jussi Paatelan suunnittelema Naistenklinikka on palvellut potilaita Helsingin Meilahdessa vuodesta 1934. Suojellun sairaalan peruskorjaus aloitettiin vuonna 2017 C-osasta. Syksyllä 2024 valmistui A-osan peruskorjaus. Rakennuksessa on poliklinikoita, vuodeosastoja ja synnytysyksikkö sekä yhdyskäytävät Uuteen lastensairaalaan ja L-osaan.
”90 vuotta vanhaan päärakennukseen on tehty erilaajuisia remontteja eri aikakausina vaihtelevilla ratkaisuilla, jotka eivät välttämättä täytä tämän päivän vaatimuksia”, kuvailee HUS Kiinteistöt Oy:n projektipäällikkö Olli Siira peruskorjauksen tarvetta. ”Tavoitteenamme on luoda terveelliset ja turvalliset tilat, jotka vastaavat nykyaikaisen sairaalatoiminnan tarpeita.”
Peruskorjauksen aikana muu osa sairaalaa toimii normaalisti, ja siksi A-osa päätettiin korjata kerralla aina tunnelikerroksesta vesikatolle asti. ”Se on viisaampaa kuin muutama kerros kerrallaan korjaaminen, koska se häiritsee muiden tilojen käyttäjiä vähemmän”, Siira sanoo.
Sweco aloitti A-osan rakennesuunnittelijana hankesuunnitteluvaiheessa vuonna 2020. Rakennesuunnittelusta vastanneen Tommi Mutasen kokemus Naistenklinikan tilamuutoksista ulottuu kuitenkin 2000-luvun alkupuolelle asti.
”Tommilla on kokemusta sairaala-alueesta pitkältä ajalta, joten hän tunsi talon ominaispiirteet ja riskirakenteet jo ennestään”, Siira kertoo tyytyväisenä.
Välipohjien puhdistus parantaa Naistenklinikan sisäilmaa
Yhteistoiminnallisessa projektinjohtourakassa kaikilta suunnittelualoilta vaadittiin ideointia, tietomallintamista ja HUSin Energiatehokkuusohjeen noudattamista. Lisäksi kokeiltiin tahtituotantoa.
”Se tuntui alussa työläältä suunnitella, mutta lopulta kaikki kokivat sen hyväksi tavaksi rakentaa”, Siira toteaa. Valmista tuli järjestelmällisemmin, kun rakentamisessa edettiin kerros kerrallaan ylhäältä alaspäin. ”Matkan varrella ehdittiin oppiakin paljon alempia kerroksia kohti mentäessä.”
Korjausrakennesuunnittelun kannalta A-osa oli hyvin monimuotoinen. Erilaisia rakennetyyppejä laadittiin noin 50. ”Sairaala sisältää valtavasti tekniikkaa, joten myös uusia läpivientejä, reikiä ja kuiluja tuli runsaasti”, Mutanen lisää. Lisäksi synnytyssairaalassa avainasemassa oli akustiikka, jonka ratkaisut vaikuttivat käyttäjätyytyväisyyden lisäksi rakenneratkaisujen detaljiikkaan.
Suurimpia haasteita aiheutti 1930-luvulla yleinen rakenne: kaksoislaattavälipohjat. Niistä poistettiin vanhojen betonivalujen muottilaudat sekä kaikki muu orgaaninen materiaali. Lopuksi välipohjat kuivajääpuhallettiin, ja pintojen puhtaus varmistettiin pistokokeina mikrobinäytteillä.
”Koska muottilaudat purettiin alakautta, välipohjien alapintaan lisättiin tuplakipsilevytys, joka korvaa alalaatan ja parantaa paloturvallisuutta ja rakenteen ääneneristävyyttä”, Mutanen kertoo.
A-osan kylmälle ullakolle suunniteltiin ja rakennettiin uudet tilat IV-konehuoneelle, ja siksi konesaumakaton uusinnan yhteydessä koko vesikattoa korotettiin lukuun ottamatta suojeltua terassia. Konehuone tuli uuden liittolaatan päälle, ja vesikaton nykymääräysten mukaiset kuormat vietiin teräsrunkorakenteella vanhoille kantaville massiivitiiliseinärakenteille.
Helsingin Naistenklinikka on kokonaisuudessaan suojeltu, joten myös rapatut massiivitiilirakenteiset julkisivut on suojeltu. Ikkunat uusittiin ulkonäöltään vanhoja vastaaviksi. Mutanen laati julkisivurappausten korjaustyöselostuksen, mikä on rakennesuunnittelijalle harvinaisempi tehtävä. ”Massiivitiiliseinien rappaukset paikkakorjattiin, ja julkisivu maalattiin kalkkimaalilla Kaupunginmuseon valvonnassa samaan värisävyyn kuin alun perin.”
Alkuperää vaalien kunnostettiin myös ylimmän kerroksen kattoterassi, porrashuoneita ja vanha hissi. Säästävän korjausrakentamisen lisäksi huomiota kiinnitettiin turvallisiin materiaalivalintoihin. ”Esimerkiksi kellarikerroksen tasoitteiden tuli olla mahdollisimman ilmatiiviitä, vesihöyryä läpäiseviä ja sisäilman kannalta turvallisia”, Mutanen sanoo.
Kosteuden- ja puhtaudenhallinta suojasi toimivaa sairaalaa
Peruskorjaus toteutettiin sääsuojan alla, ja HUSin toiveesta märkätiloihin valittiin rakennusfysikaalisesti toimintavarmat kiviväliseinät. ”Myös linja lattioiden pinnoittamiseen oli tiukka, ja betonivaluille asetettiin yleisiä säädöksiä pidemmät kuivumisajat”, kertoo projektin kosteuden- ja puhtaudenhallintakoordinaattori Jonna Heinonen Swecolta. Raja- arvot noudattivat Swecon rakennesuunnittelijan laatimaa kosteudenhallinta-asiakirjaa.
Suojellun julkisivun vedenpoistoratkaisuissa ei voitu mennä täysin nykystandardien mukaan. Syöksytorvet uusittiin mutta jätettiin julkisivun sisälle vanhaan malliin. Upotus massiivitiiliseinää vasten kuitenkin vedeneristettiin, ja syöksytorvet toteutettiin kaksinkertaisella putkituksella. Myös rakennuksen perusmuurit vedeneristettiin, ja rakennus salaojitettiin.
Puhtaudenhallinnassa noudatettiin P1-puhtausluokkaa. Koska A-osa on kiinni toiminnassa olevassa sairaalasiivessä, työmaan rajaamiseen käytettiin umpinaisia osastoivia seiniä kaikissa kahdeksassa kerroksessa. ”Pariin kerrokseen lisättiin hätäpoistumista varten ovet, ja ne tulivat tarpeeseen, kun B-osalla sattui rakentamisen aikana pieni tulipalo”, Heinonen lisää.
Työmaalta ulos puhallettavan ilman suodattamisessa oltiin huolellisia. Likainen ilma ei saanut päästä lähellekään toiminnassa olevien tilojen ikkunoita tai ilmastoinnin sisäänottoja. Lisäksi purkutöiden aikana käytetyt ulkopuoliset roskakuilut peitettiin, mikä esti pölyn leviämisen.
Sweco jatkaa Naistenklinikan B-osan rakennesuunnittelijana
Siira on tyytyväinen siihen, että Sweco valittiin jatkamaan rakennesuunnittelijana myös peruskorjauksen viimeisellä osalla. B-osa on A-osaa suurempi, mutta rakennettu samaan aikaan, joten monia oppeja voidaan hyödyntää sellaisinaan.
”Kun paikka, ympäristö ja yhteyshenkilöt ovat ennestään tuttuja, suunnittelijoita ei tarvitse perehdyttää A-osalla tehtyihin ratkaisuihin, vaan pystymme jatkamaan samalla systeemillä.”
Peruskorjauksen jälkeen rakenneratkaisut tulevat olemaan yhdenmukaisia kaikissa Naistenklinikan rakennusosissa, mikä on mieleen myös käyttäjille. ”Käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä A-osan ratkaisuihin, ja peruskorjaus on saavuttanut tähän asti muutkin tärkeimmät tavoitteensa, kuten pysynyt aikataulussa”, Siira kertoo.