Tulevaisuudessa kaupungit suunnitellaan osaksi luontoa 

Luonnon monimuotoisuuden tukeminen kaupungeissa vaatii ajattelutavan muutosta. Regeneratiivinen suunnittelu asettaa etusijalle luonnon vahvistamisen ja ihmisen ja luonnon tasapainoisen yhteiselon. 

Me suunnittelijat, rakennuttajat ja rakentajat tarvitsemme ajattelutavan muutosta: kaupungit tulisi rakentaa toimimaan vahvemmin yhdessä luonnon kanssa. Suunnittelussa puhumme regeneratiivisesta suunnittelusta, jonka periaatteiden mukaan ihmiset ovat osa laajempaa ekosysteemiä, ja kaupungeissakin meidän pitäisi olla vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Regenerativiisuudessa pyritään tilanteeseen, jossa olemassa olevia luonnon järjestelmiä lisätään tai vahvistetaan, eikä keskitytä vain haittojen minimoimiseen. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi veden, ravinteiden ja ilman kierrot, joissa eliöillä on tärkeitä rooleja. Kaupungin infrastruktuurin tulisi sopeutua näihin järjestelmiin ja tukea näitä kiertoja, sen sijaan että se vain kuluttaisi tai aiheuttaisi haittaa. 

Meidän tulisi ajatella luontoa ja sen monimuotoisuutta laajana kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suomessa on paljon kaupunkiluontoa, jonka monimuotoisuuden ylläpitäminen ja vahvistaminen on yhtä tärkeää kuin luonnontilaisten alueiden; suojelualueiden perustaminen Pohjois-Suomeen ei auta Etelä-Suomen kaupungeissa, vaikka paikallisesti antaisikin tukea lajiston selviytymiseen.  

Vahvistetaan luontoa, ei tyydytä vain haittojen minimointiin

Sen sijaan että keskitymme vähentämään kaupunkiympäristöissä luonnolle kohdistuvia haittoja, meidän pitäisi aktiivisesti sovittaa ihmisten ja luonnon tarpeita yhteen olevassa olevaa kaupunkiluontoa vahvistaen. Tutkimuksesta tiedämme, että kaupunkiluonto lisää ihmisen hyvinvointia, vähentää stressiä, masennusta, allergioita ja ehkäisee kansansairauksia. Lisäksi kaupunkiluonto suojaa meitä sään ääri-ilmiöiltä: puut varjostavat helteillä ja päällystämättömät viheralueet auttavat torjumaan hulevesien aiheuttamia tulvia.  

Meillä on jo biodiversiteettisuunnitelmat ja kaavoituksen tukena viherkertoimet, mutta toistaiseksi rakentamisessa harvemmin kuitenkaan näemme vaivaa olemassa olevan säilyttämiseksi. Rakentaminen alkaakin yleensä tontin lanaamisella, usein myös louhinnalla, jonka jälkeen tontille on tuotava uutta maaperää ja istutettava uudet kasvit. Samalla kadotetaan maaperässä olemassa olleet eliöt, siemenpankki, hiilivarasto ja kokonainen valmis ekosysteemi. Näin ei ole mikään pakko toimia. Regeneratiivisen suunnittelun periaatteiden mukaan rakentaminen sovitettaisiin olemassa olevaan luontoon: millaisilla suunnitteluratkaisuilla voisimme säilyttää esimerkiksi tontin vanhat puut, joiden luoma ympäristö on rikkaampi ja arvokkaampi kuin uusien istutusten? 

Lähiluonto vahvistaa oppimista ja hyvinvointia 

Lähiluonto on kaupunkilaisille lähes poikkeuksetta todella tärkeä osa omaa asuinympäristöä. Luonnon tarjoamat hyödyt tulisi olla kaikkien helposti saavutettavissa, myös vaivihkaa oman arjen lomassa eikä aina suunnitelmallisesti puistoon tai metsään matkaamalla. Koulujen, päiväkotien ja erilaisten hoitolaitosten monimuotoisella lähiympäristöllä vahvistetaan monien ihmisryhmien suhdetta luontoon. Kaupunkiluonto voi tarjota myös tärkeitä ja monipuolisia oppimisympäristöjä. Luonnon tuoksut, koskettaminen, värit ja äänimaisemat vahvistavat luontosuhdetta ja tuottavat mielihyvää. Syreenien tuoksu saattelee meidät alkukesään ja lumen narske kenkien alla on talven merkki.   

Jos suunnittelijoiden, rakennuttajien ja rakentajien täytyy muuttaa ajattelua haittojen minimoimisesta luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen, meidän jokaisen kaupunkiluonnossa oleskelijan pitää muuttaa omia käsityksiämme kaupunkiluonnosta. Osana luonnon ekosysteemiä on parempi, mitä enemmän meillä on erilaisia luontotyyppejä kaupungissa. Onko kaupungissamme tilaa myös luonnolle, jota ihminen ei ylläpidä? Olemmeko valmiita muokkaamaan käsityksiämme siitä, miltä kaupunkiluonto saa näyttää ja mikä on kaunista? Ylläpidetyille puistoille on jatkossakin paikkansa, mutta sen rinnalle tarvitsemme myös villiä kaupunkiluontoa, jolla vahvistamme luonnon monimuotoisuutta.  

Selvitys: Regeneratiivinen suunnittelu lisäisi Euroopan kaupunkien siniviheralueita

Swecon tekemä selvitys osoittaa, että Euroopan kaupunkien on mahdollista lisätä siniviheralueiden määrää jopa 42 prosenttia. 

Selvityksessä on tarkasteltu sinivihreiden kaupunkialueiden roolia 22 eurooppalaisessa kaupungissa. Tulokset osoittavat, että nykyistä kaupunkiympäristöä ja rakennettua ympäristöä voidaan parantaa merkittävästi.  Selvityksessä oli Suomesta mukana Helsinki ja Tampere. Kun tarkastellaan pelkästään rakennettuja kaupunkialueita ja niiden mahdollisuuksia kasvattaa siniviheralueiden määrää, Helsingissä voitaisiin lisätä näitä alueita 43 %:iin rakennetun ympäristön kokonaispinta-alasta, ja Tampere olisi vertailun vihrein kaupunki, peräti 64 % rakennetusta ympäristöstä voisi olla siniviheralueita.