Regeneratiiviset naapurustot parantavat ihmisten ja luonnon hyvinvointia kaupungeissa
Regeneratiivinen suunnittelu yhdistää luonnon, ihmiset ja kaupunkirakenteet
Sweco teki selvityksen regeneratiivisten suunnitteluperiaatteiden hyödyntämisen ja siniviheralueiden lisäämisen mahdollisuuksista 22 Euroopan kaupungissa. Julkaistu 9.12.2024.
Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on edelleen voimakasta eritoten kaupunkialueilla. Asvaltti- ja betonipinnat luovat ekologisesti “kuolleita” vyöhykkeitä ja tekevät meistä alttiimpia sään ääri-ilmiöille.
Regeneratiivinen suunnittelu luo uudenlaisia mahdollisuuksia kaupunkikehitykselle. Sen sijaan, että ainoastaan minimoitaisiin tai neutraloitaisiin rakentamisen vaikutukset luontoon, meidän on mahdollista suunnitella kaupunkialueita, joissa luontoympäristö on osana kaupunkirakennetta ja pystyy myös luontaisesti vahvistumaan.
Swecon Urban Insight -raportti ”Regeneratiiviset asuinalueet, joissa ihmiset ja luonto kukoistavat” pureutuu regenereatiiviseen suunnitteluun ja kaupunkien sinivieralueiden lisäämisen mahdollisuuksiin.
Regeneratiivisen suunnittelun periaatteiden mukaan ihmiset ovat osa laajempaa ekosysteemiä ja voimme kaupungeissakin olla vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Regeneratiivisen kaupungin konseptissa kaupunkialueet nähdään erillisten kokonaisuuksien sijaan erottamattomina osina laajempaa ekologista kokonaisuutta. Sen sijaan, että kaupungit ja kunnat pyrkisivät vain olemaan vaikuttamatta ympäristöön, niiden tulisi pyrkiä aktiivisesti uudistamaan sekä ekologisia että yhteiskunnallisia järjestelmiä.
EU:n ennallistamisasetus vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun
EU:n luonnon ennallistamista koskevassa laissa asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita, joilla estetään kaupunkien viheralueiden ja puuston nettohäviäminen vuoteen 2030 mennessä.
EU:n ennallistamisasetus astui voimaan kesäkuussa 2024. Ennallistamisasetuksessa otetaan huomioon sinivihreiden kaupunkialueiden merkitys ekosysteemien keskeisenä tukipilarina, ja siinä asetetaan joukko tavoitteita, joilla pyritään varmistamaan, että kaupunkivihreän ja kaupunkipuuston latvuspeiton määrässä ei tapahdu nettohävikkiä vuoteen 2030 mennessä ja että niiden kokonaispinta-ala kasvaa tasaisesti vuodesta 2030 eteenpäin.
Jotta voidaan varmistaa ekosysteemipalveluiden jatkuvuus Euroopan kansalaisille, EU:n ennallistamisasetus edellyttää, että jäsenvaltiot ryhtyvät muun muassa seuraaviin toimiin:
- Kaupunkivihreän häviämisen pysäyttäminen ja kaupunkivihreän määrän ja kaupunkipuuston latvuspeiton lisääminen.
- Osallistuminen EU-tason sitoumukseen istuttaa vähintään kolme miljardia uutta puuta vuoteen 2030 mennessä.
Regeneratiivinen suunnittelu lisäisi Euroopan kaupunkien siniviheralueita
Swecon tekemä selvitys osoittaa, että Euroopan kaupunkien on mahdollista lisätä siniviheralueiden määrää jopa 42 prosenttia.
Selvityksessä on tarkasteltu sinivihreiden kaupunkialueiden roolia 22 eurooppalaisessa kaupungissa. Tulokset osoittavat, että nykyistä kaupunkiympäristöä ja rakennettua ympäristöä voidaan parantaa merkittävästi.
Selvityksessä oli Suomesta mukana Helsinki ja Tampere. Kun tarkastellaan pelkästään rakennettuja kaupunkialueita ja niiden mahdollisuuksia kasvattaa siniviheralueiden määrää, Helsingissä voitaisiin lisätä näitä alueita 43 %:iin rakennetun ympäristön kokonaispinta-alasta, ja Tampere olisi vertailun vihrein kaupunki, peräti 64 % rakennetusta ympäristöstä voisi olla siniviheralueita.
Regeneratiivisen suunnittelun haasteet ja hyödyt
Swecon asiantuntijat kartoittivat tehokkaiden sinivihreiden kaupunkialueiden lisäämiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia.
Regeneratiivisesti suunniteltu kaupunki olisi ilmanlaadultaan huomattavasti parempi arkiympäristö, siniviheralueiden lisääminen viilentäisi kaupunkien ilmaa ja viheralueet voisivat kasvattaa hiilensidontaa. Tällainen kaupunki parantaisi asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia, ja tulokset näkyisivät kansanterveyden tasolla. Regeneratiivinen suunnittelu vahvistaa kaupunkien resilienssiä ja kestävyyttä sään ääri-ilmiöiden yleistyessä.
Regeneratiivisen suunnittelun esteinä voivat olla maankäytön eriävät intressit, taloudelliset paineet lyhyen aikavälin voittojen saavuttamiseksi ja liian tiheään rakennettu kaupunki-infrastruktuuri, joka rajoittaa mahdollisuuksia luoda lisää siniviheralueita. Riittävän rahoituksen ja julkisen tuen varmistaminen on myös olennaisen tärkeää, koska uudistavat hankkeet edellyttävät huomattavia investointeja.
Regeneratiivisen kaupungin yhdeksän keskeistä tekijää
Swecon raportissa hahmotellaan yhdeksän keskeistä tekijää regeneratiivisten kaupunginosien luomiseksi ja korostetaan siniviheralueiden integroinnin ja paikallisyhteisöjen osallistamisen merkitystä. Vastaamalla asukkaiden erilaisiin tarpeisiin ja edistämällä kansalaisten osallistumista kaupungit voisivat vahvistaa regeneratiivista kaupunkisuunnittelua.
Regeneratiivinen suunnittelu: yhdeksän keskeistä tekijää:
- Vihreä infrastruktuuri
- Luonnon monimuotoisuus, alkuperäislajit ja ennallistaminen
- Ekosysteemien yhteydet ja elinympäristöverkostot
- Hulevesien hallinta
- Yhteisön sitouttaminen, sosiaalinen osallisuus ja johtajuus
- Kiertotalous ja suljetut kierrot
- Urbaani ruoantuotanto
- Resilientti ja mukautuva infrastruktuuri
- Regeneratiivinen liikenne ja liikkuminen
Kun kaupungit jatkavat kasvuaan, regeneratiivisten periaatteiden omaksuminen voi muuttaa kaupunkitilat elinvoimaisiksi, ekologisesti tasapainoisiksi ja joustaviksi ympäristöiksi, jotka tukevat sekä ihmisiä että planeettaa tuleville sukupolville.
Marko Takala
Luonto ja biodiversiteettiJenny Asanti
Maisemasuunnittelu
Piia Pessala
Strateginen suunnitteluJuha Vihma
kestävän kehityksen johtaja, arkkitehti SAFA