Peruskorjattu Sibeliuksenpuisto on valmis kesän turistikauteen

Julkaistu 15.6.2026

Sibeliuksenpuiston peruskorjauksessa uudistettiin paikallisten ja turistien rakastaman kaupunkipuiston yleisilmettä ja toiminnallisuuksia. Samalla Swecon maisema-arkkitehdit nostivat esiin puiston arvokasta historiaa ja uudistivat saapumisen Sibelius-monumentille.

Sibeliuksenpuiston peruskorjauksen maisemasuunnittelu

Merellinen Sibeliuksenpuisto sijaitsee Helsingin Töölössä vanhalla huvila-alueella, joka muuntui kaupunkipuistoksi vaiheittain 1930-luvulta lähtien. Puiston nimi vakiintui vuonna 1945, vaikka kuvanveistäjä Eila Hiltunen suunnitteli puiston maamerkin, Sibelius-monumentin, vasta 1967.

”Erityisen Sibeliuksenpuistosta tekee sen monikerroksinen historia sekä käyttö yhtä aikaa suosittuna turistikohteena ja kaupunkilaisten rakastamana oleskelupuistona”, kertoo Swecoon nykyisin kuuluvan Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy:n maisema-arkkitehti Matti Liski. Hän toimi peruskorjauksen projektipäällikkönä ja pääsuunnittelijana.

Liskin mukaan peruskorjaukselle oli tarvetta, koska monet puiston toiminnalliset alueet olivat kuluneita ja käyttöikänsä päässä. Puistoympäristöä ei ollut myöskään suunniteltu nykyisille kävijämäärille. ”Sibelius-monumentin luona nurmialueet olivat kuluneet ihan mullokselle asti.”

Vuosina 2023–2025 toteutettujen kunnostustöiden tavoitteena oli lisätä puiston viihtyisyyttä ja löytää tasapaino kulttuurihistoriallisesti arvokkaan puiston ja turistikohteen vaatimusten välillä.

”Halusimme kaivaa aikakerrostumien alta esiin arvokasta vanhaa puistoa, mutta päivittää samalla monumentin ympäristön kestämään kesäsesongin tuhannet päivittäiset kävijät.”

Kasvillisuusinventointi ohjasi Sibeliuksenpuiston maisemasuunnittelua

Puistosuunnittelu alkoi kevyellä hankesuunnittelulla, jonka jälkeen toteutettiin kasvillisuusinventointi. Sen tarkoituksena oli kartoittaa puiston puu- ja ruohovartinen kasvillisuus.

”Puistossa on runsaasti alkuperäistä, historiallista ja kasvitieteellisesti arvokasta kasvilajistoa eri aikakausilta”, Liski sanoo. Osa kasvikerrostumista on huvila-ajalta asti. ”Inventointi auttoikin määrittelemään esimerkiksi maisemallisesti merkittävät ja huomionarvoiset kasvit suunnittelun lähtökohdaksi.”

Kaupunkipuiston kestävää ympäristörakentamista

Kestävän ympäristörakentamisen teema näkyi Liskin mukaan kaikessa. Puista ja kasveista vain huonokuntoisimmat poistettiin, ja kaadettujen puiden runkoja jätettiin puistoon lahopuutarhoiksi. Kasveja siirrettiin myös parempiin kasvupaikkoihin.

”Uusia puita istutettiin liito-oravareittien varrelle, ja myös vanha haavikko säästettiin liito-oravien takia. Samalla säilyi luontainen kallioilta valuvien hulevesien viivytysalue”, Liski kertoo.

Eniten kuluneet Sibelius-monumentin nurmialueet ja koristeistutukset jouduttiin pääosin uusimaan. ”Muuten nurmialueita pystyttiin säilyttämään ja vain kunnostamaan”, Liski kertoo. Haitalliset vieraslajit poistettiin, ja uudet taimet ovat pääosin kotimaisia. ”Esimerkiksi sipulikukkia istutettiin yli 50 000, mikä kohottaa puiston kevätilmettä ja on tärkeää kevätpörriäisille.”

Maa-ainesten käsittelyssä suosittiin kierrättämistä. Puistossa käytettiin kierrätyskasvialustoja, ja pintamaita hyödynnettiin seulottuina esimerkiksi nurmialueilla. ”Lisäksi syntyneitä maamassoja pystyttiin käyttämään puiston viljely- ja niittyalueella, joiden notkelmaa korotettiin noin 1,5 metriä.”

Sibeliuksenpuisto toimii hulevesien viivytyksessä

Sibeliuksenpuiston vesiolosuhteita vaalittiin imeyttämällä puiston pintavedet pääosin maastoon. Liskin mukaan hulevesiä ohjataan puiston puroon myös Mechelininkadulta. ”Imeytyskenttä ja maanalaiset imeytyskasetit varmistavat, etteivät kadulta tulevat hulevedet päädy suoraan Itämereen.”

1950-luvulla rakennettu koristelampi suihkulähteineen kunnostettiin kokonaisuudessaan. Ylälampeen yhdistettiin uusi alalampi purolla ja kahdella patoaltaalla.

”Näyttävää vedenkiertojärjestelmää vesiputouksineen voi ihailla puiselta oleskelulaiturilta, josta avautuu näköala myös monumentille. Ihmiset ovatkin ottaneet sen heti omakseen.”

Sibelius-monumentille vie uusi käytäväverkosto

Sibelius-monumentin ympäristöä ei ollut suunniteltu 1960-luvulla ohjaamaan ihmisiä suoraan nähtävyydelle, mutta peruskorjauksessa monumenttiakseli sovitettiin osaksi puiston luomaa arvokasta kehystä.

”Mechelininkadun ja Merikannontien uusille sisääntuloaukioille suunniteltiin tunnistettava monumenttikiveys pyöreistä kotimaisista luonnonkivistä”, Liski kertoo.

Aukioita rajaavat matalat luonnonkivimuurit, joiden yli ei voi kävellä. ”Muurit ohjaavat turistit kulkemaan monumentille huvila-ajasta muistuttavien kaarevien käytävien verkostoa pitkin, mikä suojaa puiston viherympäristöä”, Liski sanoo. Muurit tarjoavat myös mukavia istumispaikkoja. ”Evästelyä varten nurmikolla on uusia piknikryhmiä, jotka ovat olleet heti kovassa käytössä.”

Kaupunkipuisto tarjoaa toimintaa alueen asukkaille

Kaupunkilaisia varten Sibeliuksenpuiston pohjoisosassa on toiminnallinen alue, jossa on leikkipaikka ja ulkokuntoiluvälineitä. Koko leikkipaikka uusittiin, ja sen muotokieleen ja välineisiin haettiin inspiraatiota Sibelius-monumentista. Muita toimintoja ovat muun muassa pienten töölöläiskoirien koirapuisto ja frisbeegolf-korit. Kaupunkiviljelyn olosuhteita parannettiin laajentamalla lavakaulusaluetta viereiselle niitylle.

”Alue on suunniteltu nyt osaksi puistomaisemaa, ja viljelijöitä palvelevat kesäisin vesipiste ja piknikryhmät, joiden äärellä voi levähtää kuumina päivinä”, Liski kertoo.

Monumenttiakseli on toteutettu esteettömyyden kannalta erikoistason reittinä, ja myös muuten puiston esteettömyys ja saavutettavuus paranivat niin talvikunnossapidon kuin uuden valaistuksen ansiosta. Puistoon pääsee myös kahden uuden sisäänkäynnin kautta.

”Kaupungin suunnasta puiston kaakkoiskärjestä avattiin uusi sisäänkäyntireitti, ja toinen uusi sisäänkäynti kulkee Merikannontien ja Kesäkadun kulmasta viljelyalueen poikki”, Liski kertoo.

Sibeliuksen puiston länsiosan peruskorjaus oli Vuoden ympäristörakenne 2025 -finalisti.