Suojeltu arvotoimisto palautettiin alkuperäiseen käyttöönsä asunnoiksi
Helsingin kantakaupungissa on harvoja yhtä vaikuttavia vuokra-asuntokohteita kuin yli 130-vuotias Eerikinkatu 7. Kojamo palautti arvokkaan toimistorakennuksen alkuperäiseen käyttöönsä asunnoiksi, ja samalla pala rakennushistoriaa säilyi tuleville sukupolville.
Suomen suurin yksityinen asuntosijoitusyhtiö Kojamo toteutti Helsingin kantakaupungissa harvinaisen peruskorjaushankkeen. Arkkitehti Aimo Eklundin Kamppiin suunnittelema uusrenessanssityylinen Eerikinkatu 7 valmistui alun perin työväen asunnoiksi vuonna 1892. Toimistona sitä on käytetty 50-luvulta asti. Kohde palautettiin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, ja vuokralaiset ovat jo ihastuneet 40 upeaan Lumo-kotiin.
”Arkkitehtuuria tukeva sisustus ja värimaailma henkivät talon historiaa ja erottavat sen selvästi perinteisestä uudistuotannosta. Asunnoilla onkin ollut kova kysyntä”, kertoo Kojamon rakennuttamisen yksikönjohtaja Toni Kankare.
Talon erityispiirteisiin kuuluvat sijainnin ja historian lisäksi esimerkiksi kaksikerroksiset ullakkohuoneistot. ”Poikkeukselliselle projektille antoikin hyvän pohjan, että Swecon rakennesuunnittelijoilla on vahva kokemus ja referenssit juuri tämäntyyppisistä hankkeista”, Kankare toteaa.
Sisäänvedetyt terassit suojattiin viistosateelta
Eerikinkatu 7:ssä on tehty runsaasti isoja ja pieniä muutostöitä. Vuonna 1928 rakennukseen lisättiin esimerkiksi pihakansi. Kellarissa on edelleen paikoillaan myös kullanstanssauslaite, joka kertoo tilojen historiasta kello- ja jalometalliyritys Westerbackin käytössä 1940-luvulla.
”Samalta aikakaudelta ovat kellarikerroksen kappaholvit, jotka on tehty tiilestä ja vanhoista ratakiskoista”, kertoo Swecon osastopäällikkö Tero Aikkila. Vanhoista täyttömateriaaleista puhdistetut ja pinnoiltaan palosuojatut holvit tuovat pientä luksusta kellarin häkkivarastoihin.
Kadun puoleiseen julkisivuun ei saanut tehdä muutoksia, mutta useissa sisäpihan asunnoissa on uudet ulokeparvekkeet. Entisen kylmän ullakon ja IV-konehuoneen tilalle suunniteltiin ullakkoasuntoja, joissa on sisäpihan puolella lasitetut sisäänvedetyt terassit.
”Terassien alapuolella ovat rakennuksen puurakenteiset välipohjat, ja siksi varmistimme pitkillä lasilipoilla ja muilla rakenneratkaisuilla, ettei viistosade pääse terasseille, vaikka lasitukset olisivat auki”, Aikkila sanoo.
Vanhat hirret kestävät seuraavat 100 vuotta
Kattava peruskorjaus tehtiin muutoshankkeen yhteydessä vanhoja rakenteita säästäen. Kantakaupungin rakennushistoriaa löytyy esimerkiksi välipohjista ja porrashuoneista. Alakattojen vanhoja kipsikoristeita säilytettiin ja kunnostettiin, ja porrashuoneiden värimaailma ennallistettiin. Välipohjan massiivipuiset palkit olivat pääosin hyvässä kunnossa. ”Välipohjahirsien veroista puutavaraa ei saa käytännössä enää mistään, ja se kestää hyvin myös tulevassa käytössä”, Aikkila sanoo.
Kuntotutkimuksissa selvisi, että osa talon pohjoisen julkisivun sisälle ulottuneista puupalkkien päistä oli lahonnut. ”Lopulta tarkastimme joka ikisen palkin pään ja kehitimme lahonneisiin kohtiin urakoitsijan kanssa yhdessä teräsrakenteisen jatkoksen, jolla palkkien päät tuettiin kantavien seinien päälle”, Aikkila kertoo. Lisäksi osia välipohjien palkeista uusittiin liimapuupalkeilla. ”Ratkaisu vastaa alkuperäistä, mutta on kustannustehokas.
Kojamolla oli vaurioiden korjaamiseen tinkimätön asenne. ”Omistamme kohteet lähtökohtaisesti pitkään, ja siksi haluamme tehdä kaikki korjaukset kunnolla ja kestävästi”, Kankare sanoo.
Arkkitehtisuunnittelu nosti arvorakennuksen uuteen loistoon
Arkkitehtisuunnittelun tavoitteena olivat korkeatasoiset vuokra-asunnot. Haasteena olivat muuratut punatiilirunkoseinät. ”Huoneistojako onnistuttiin kuitenkin toteuttamaan ilman suuria purkutoimenpiteitä”, kertoo Swecon arkkitehti Jukka Salonen.
Arkkitehdit halusivat palauttaa mahdollisuuksien mukaan vanhaa rakentamistapaa ja saamaan samalla arvorakennuksen uuteen loistoon. Pääporrashuoneen alkuperäinen koristemaalaus tutkittiin pintakerrostutkimuksilla, mikä antoi lähtökohdan palautettavalle koristemaalaukselle. ”Siinä onnistuttiinkin hienosti, ja rakennus sai käyntikorttinsa takaisin”, Salonen sanoo.
Pintakerrostutkimukset tehtiin myös julkisivuille, mutta alkuperäistä väritystä ei saatu selville. Salosen mukaan arkistojen ja vanhojen valokuvien avulla julkisivuihin löytyi yhdessä kaupunginmuseon Mikko Lindqvistin kanssa toimiva koristemaalaus. ”Oli ilo olla mukana tässä poikkeuksellisessa hankkeessa jakamassa myös kestävän kehityksen ammattitaitoani.”
Huoneistojen välillä korostui ääneneristys
Aikaisemmin 50-luvulla eri kerroksiin oli tehty muutostöiden yhteydessä betonisia alalaattapalkistoja. Nyt paikalla valetut betoniset hissikuilut lisättiin kolmeen rappuun, ja yhden rapun vanha maisemahissi uusittiin. Sellaisten huoneistojen väliseinät, joiden alla oli vanhat kantavat tiili- tai betonirakenteet, toteutettiin paikallavalamalla.
”Massiivinen seinä on ääneneristävyyden näkökulmasta hyvä ratkaisu”, Aikkila sanoo. Jos huoneistojen väliseinien alla ei ollut kantavia rakenteita, väliseinät tehtiin tuplarunkoisina levyseininä. Ratkaisun ansiosta seinälinjoja ei tarvinnut perustaa kellarikerroksen läpi kallioon. ”Lisäsimme myös puurakenteisten välipohjien ylä- ja alapuolelle massaa uusilla levyrakenteilla ääneneristävyyden ja palonkeston parantamiseksi.”
Swecon rakennesuunnittelijat kiersivät työmaalla kiivaimmassa vaiheessa viikoittain. Aikkila korostaa erityisesti huoneistojen välisten seinien ja välipohjien liitosten detaljeja. ”Tarkistimme valvojan kanssa kaikki mallisuoritukset, jotta äänikatkot huoneistojen välillä toimivat. Voihan jo yhden sähkökaapelin läpivienti pilata äänieristyksen.”
Kankare on tyytyväinen Swecon rakennesuunnittelijoiden ongelmanratkaisukykyyn ja nopeaan reagointiin työmaalla. ”Tällaisia konversiohankkeita ei voi suunnitella valmiiksi työpöydällä, koska vasta sisäpurkujen jälkeen tiedetään, mitä rakenteille pitää ihan oikeasti tehdä. Sujuva yhteistyö tilaajan, suunnittelijoiden ja työmaan välillä korostuu.”
Kuvat: Kojamo / Lumo-kodit