Sweco uudisti Tukesin toimeksiannosta ohjeen kattilalaitosten vaaran arviointiin
Ohje kattilalaitosten vaaran arviointiin valmistui ensimmäisen kerran 25 vuotta sitten. Sweco päivitti ohjeen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin toimeksiannosta vastaamaan tämän päivän vaatimuksia ja toimintaympäristöä, jossa esimerkiksi kyberuhkat ovat aivan eri tasolla. Hanke toteutettiin yhteistyössä Tukesin kanssa ja hankkeen tukena toimi myös laaja-alainen ohjausryhmä.
Kattilalaitosten vaaran arviointi on osa kriittisen infrastruktuurin suojaamista
Kattilalaitosten vaaran arvioinnin ohje on ollut käytössä vuodesta 1999, joten moni asia on ehtinyt muuttua toimintaympäristössä ja yhteiskunnassa. Tukes oli tunnistanut päivittämistarpeen, sillä vaaran arviointiin ei ollut yhtenäisiä ja selkeitä kriteerejä.
”Yhteisenä tavoitteenamme oli luoda kattilalaitosten vaaran arviointiin yhtenäinen, selkeä ja helposti seurattava ohjeistus, jonka avulla laitokset pystyvät laatimaan lakisääteisen vaaran arviointi -asiakirjan”, Swecolla kriittisen infrastruktuurin kasvualuetta johtava Tuomas Raivio kertoo. Uudistunut opas palvelee myös laitosten käytönvalvojia ja tarkastuslaitoksia.
Raivio pitää ohjeen päivittämistä tärkeänä yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisen ja ja resilienssin kannalta. ”Energiantuotannon vakaus on osaltaan kiinni kattilalaitosten turvallisuudesta.”
Mitä vaaranarvioinnilla nykypäivänä tarkoitetaan?
Oppaan laatimiseen koottiin Swecolta poikkitieteellinen tiimi, jossa oli kattilalaitosten, turva-automaation, käytönvalvonnan ja kyberturvallisuuden asiantuntijoita. ”Lisäksi benchmarkkasimme tilannetta Ruotsissa ja Tanskassa Sweco-konsernin kautta”, Raivio sanoo.
Prosessi aloitettiin määrittelemällä, mitä vaaranarvioinnilla tänä päivänä tarkoitetaan ja mitä vaaranarvioinnin asiakirjan pitää sisältää. Työssä hyödynnettiin kokemuksia kemikaaliteollisuuden turvallisuusjohtamisjärjestelmistä ja Tukesin PROTO-hankkeesta, jossa yhdenmukaistettiin johtamisjärjestelmien vaatimuksia. ”Huomioon on tärkeää ottaa esimerkiksi muutosten hallinta, kunnossapito ja prosessiriskit.”
Lisäksi huomioitiin toimintaympäristön ja yhteiskunnan muutokset. ”Siksi uusina osa-alueina ohjeessa ovat mukana myös kattilalaitosten kyberturvallisuusvaatimukset sekä Euroopan unionin NIS2-direktiivin asettamat vaatimukset”, Raivio kertoo.
Prosessiin kuului Tukesin ja eri sidosryhmien edustajien haastatteluja sekä työpajoja, mikä auttoi tunnistamaan kattilalaitosten turvallisuushaasteita. Erityistä huolta aiheuttavat esimerkiksi kattilalaitosten sisäiset yritysrajapinnat. ”Omistaja, käyttäjä ja kunnossapitäjä voivat olla eri yrityksiä, mikä hankaloittaa hiljaisen tiedon siirtymistä ja voi luoda turvallisuusriskejä.”
Vaaran arvioinnin ohje uudistui kannesta kanteen
Ohje valmistui aikataulussa syksyllä 2024, vaikka prosessin aikana tehtiin suuria suunnanmuutoksia ja huomioitiin lukuisten eri sidosryhmien näkökulmia. ”Saimme Tukesilta todella hyvää ohjausta ja tukea out-of-the-box-ajattelulle, mikä mahdollisti oppaan uudistamisen kannesta kanteen pelkän päivittämisen sijaan”, Raivio sanoo.
Valmis ohje sisältää sisältövaatimukset vaaranarvioinnille ja konkreettisia neuvoja kattilalaitosten määrämuotoiseen riskinarviointiin. Ohjeistus kattaa myös vuosittaiset katselmoinnit, joista on jatkossa laadittava pöytäkirjat.
”Tarkastuslaitosten on ohjeen avulla helpompi arvioida, vastaako vaaran arvioinnin asiakirja painelaitelakia, jonka tulkinta on ollut tähän asti epäselvä.”
Opas antaa ohjeet myös sille, miten arvioidaan sitä, voidaanko laitos siirtää jaksottaiseen käytönvalvontaan. ”Periaatteessa se nostaa laitoksen riskitasoa, ja etäyhteyksien takia huomioon on otettava esimerkiksi kyberturvallisuusnäkökulmat”, Raivio korostaa.
Tukesin näkökulmasta hanke meni hyvin, ja uuteen ohjeistukseen ollaan tyytyväisiä. ”Uusi ohje vastaa paremmin nykyisiin turvallisuusvaatimuksiin ja -haasteisiin kuin aikaisempi ohjeistus”, kertoo Tukesissa hanketta ohjannut Janne Kotiranta. Hänestä yhteistyö Swecon kanssa oli sujuvaa. ”Olimme tyytyväisiä siihen, miten hanketta vietiin eteenpäin projektin aikana. Yhteydenpito oli toimivaa, mikä auttoi pysymään ajan tasalla aikataulusta ja vastaamaan hankkeen aikana esiin nousseisiin kysymyksiin.”