Ruokaturva Suomessa – omavaraisuus ja huoltovarmuus ruokajärjestelmämme keskiössä

Ruoka on ihmisen elinehto, välttämättömyys. Jokainen meistä syö jokainen päivä, joskus nälkään, joskus nautintoon, joskus jopa ihan tylsyyteen.

Suomessa lähes kaikki voivat valita ruokavalionsa ja huolehtia terveydestään, mutta tämä ei ole itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa – eikä välttämättä pysy Suomessakaan, jos globaalin yhteiskunnan rakenteet horjuvat liikaa.

Nykyisessä globaalissa toimintaympäristössä ruokajärjestelmäämme haastavat ulkopoliittiset paineet ja muuttuva ilmastomme. Viimeaikaiset kuumat kesät ovat koetelleet Euroopan alkutuotantoa erityisesti vihannesten, kasvisten ja hedelmien osalta.

Omavaraisuus ruoan näkökulmasta on monimutkainen: pelkkä kalorien tuotanto per asukas ei riitä. Omavarainen yhteiskunta tarvitsee kaikki ravitsemuksellisesti tärkeät komponentit – proteiinit, kuidut, hiilihydraatit ja vitamiinit – sekä toimivat jalostus- ja jakeluketjut.

Alueellisuuden merkitys ruokaturvassa

Paikallisuus vaikuttaa voimakkaasti ruokaturvaan: alueet voivat olla hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa nautalihan omavaraisuus voi olla 268 %, kun taas Pirkanmaalla 38 % ja Uudellamaalla vain 5 %. Luonnonvarakeskuksen mukaan Varsinais-Suomi on 311 % omavarainen eräissä ryhmissä, Lappi vain 1 %. Meidän on hyvä tunnistaa alueet, joilla on sekä kyky että tarve tuottaa tiettyjä elintarvikkeita – ja varmistaa, että jalostus ja logistiikka tuovat tuotannon lautasillemme. Tuoretuotteiden jakelu koko maahan ei aina ole mahdollista.

Kokonaisuutena Suomi on monessa tuoteryhmässä vahvoilla: Luonnonvarakeskuksen mukaan olemme esimerkiksi naudanlihan osalta noin 80 %:n omavaraisia, siipikarjassa 90 %, nestemäisissä maitotuotteissa lähes 100 % ja leipäviljoissa 68 % kotimaisen tuotannon osuudella kulutuksesta.

Silti työ on vielä kesken. Suomessa vihannesten ja hedelmien viljely on haastavaa ja rajoittuu pääosin kasvihuoneisiin, mikä tekee niiden saatavuudesta haavoittuvan. Jos ruokajärjestelmä joutuu koetukselle, kasvipohjaista ruokavaliota noudattavien tai allergisten ravinteiden saanti voi vaikeutua ja hinnat nousta. Entä mitä tapahtuu keliaakikolle, jos kotimainen vilja on ainoa runsaasti saatavilla oleva vaihtoehto?

Ruokajärjestelmän resilienssin vahvistaminen on koko ketjun vastuulla alkutuottajasta kaupan hyllylle ja loppukädessä myös kuluttajan vastuulla. Ostamalla kotimaisia, sekä kestäviä tuotteita tuet suomalaisen ruokajärjestelmää ostoskassi kerrallaan. Vähentämällä hävikkiä suurempi osa tuottamastamme ruoasta päätyy lautasillemme.

Keskeiset toimenpiteet ruokajärjestelmän resilienssin vahvistamiseksi

Meidän tulee kasvattaa kotimaista tuotantoa siten, että jokaisen ravitsemustarpeet voidaan kattaa, erityisesti alueilla, joissa riippuvuus tuontiruoasta on suurta mutta tuotanto voisi olla kotimaassakin mahdollista. Tämä vaatii sekä suurempaa tuotantokapasiteettia että huomion suuntaamista alkutuotannon tarpeisiin: lannoitteiden ja ravinteiden saatavuuteen, sähkön ja energian hintaan sekä maan käyttöön liittyviin epävarmuuksiin. Alkutuotanto ei saa jäädä teollisuuden kysynnän jalkoihin; kasvun rinnalla on huolehdittava sekä laadusta että ympäristöstä. Lisäksi toimet poikkeustilojen ehkäisemistä varten ovat tehokas tapa tuottaa ennakoivaa puolustusta. Tekemällä esimerkiksi aktiivista ympäristötyötä voimme vähentää ympäristöämme koettelevien riskien eskaloitumisen määrää.

Uudet tuoteinnovaatiot voivat vähentää riippuvuutta ilmasto-olosuhteista ja alueellisista rajoitteista. Esimerkiksi solumaataloudella tuotettua proteiinia voidaan valmistaa alueilla, joissa perinteinen proteiinin tuotanto on vaikeaa. Nämä innovaatiot hyödyttävät paitsi Suomea, myös koko maailmaa. Lisäksi kasvihuoneteknologian kehitys, kuten vertikaaliviljely, mahdollistaa vihannesten, hedelmien ja muiden kasvisten tuotannon entistä haastavammissa olosuhteissa.

Vahva omavaraisuus mahdollistaa myös viennin kasvattamisen

Maailma muuttuu ja pelisäännöt vaihtuvat. Ilmaston lämmetessä ja kuivuuden lisääntyessä Etelä-Euroopassa Pohjois-Euroopalla on merkittävä rooli ratkaisussa: meillä on luotettavasti vettä, sähköä ja mahdollisesti teollisuuden tuottamaa lämpöä. Panostus Suomen elintarviketuotannon omavaraisuuteen on samalla sijoitus koko Euroopan ruokaturvaan. Resilienssi edellyttää hajautettua tuotantoa erilaisiin olosuhteisiin.

Vahva omavaraisuus voi myös avata mahdollisuuksia vientiin – ja viennillä on paitsi taloudellisia myös yhteiskunnallisia ja kulttuurisia merkityksiä: se voi ruokkia lähivaltioiden väestöjä ja vahvistaa maiden välisiä siteitä.

Sweco tukee kotimaisten yritysten resilienssiä vaihtelevissa toimintaympäristöissä. Tarjoamme teollisuusyrityksille asiantuntija-apua tuotantotehokkuuden optimoinnissa ja liiketoiminnan laajentamisessa uusilla investoinneilla. Asiantuntijamme auttavat myös tuoteturvallisuudessa, olipa kyse laitoksen laajennuksesta tai uudesta tuotteesta. Puhtaan siirtymän asiantuntijoina kartoitamme ympäristöriskejä ja toteutamme kiertotaloushankkeita. Tarjoamme myös kokonaisvaltaisia ja kustannustehokkaita logistiikkaratkaisuja.

Kyllähän Suomessa syödään hyvää ruokaa ja pidetään yhdessä huolta siitä, että laadukas ruokakulttuurimme säilyy ja kehittyy, ja että sen parhaat puolet voidaan jakaa muidenkin iloksi, Euroopassa ja maailmalla.

Kirjoittaja Jukka Nykyri Swecon ruokaprosessien asiantuntija, jukka.nykyri@sweco.fi.

Tutustu myös Jukan aiempaan blogiin elintarviketeollisuuden tulevaisuudesta.