Onko ruoka tulevaisuudessa kasvipohjaisempaa, kotimaisempaa ja puhtaampaa?

Miltä elintarviketeollisuuden tulevaisuus näyttää? Merkkejä on kysynnän monipuolistumisesta ja tuotannon siirtymisestä uusille alueille.

Elintarviketeollisuus mukautuu muuttuvaan ruokakulttuuriin

Elintarviketeollisuus mukautuu parhaillaan muuttuvaan ruokakulttuuriin ja tottumuksiin. Grillien äärellä vaihdetaan mielipiteitä siitä, mistä raaka-aineista kunkin makkara on valmistettu. Mikä on eettistä, mikä taloudellista ja mikä terveellistä? Mikä maistuu parhaimmalta? Samat kysymykset nousevat esiin lounasseurueissa, elintarvikealan kehitysfoorumeissa ja ruokatalojen strategiapalavereissa.

Ruokatottumukset ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä yhä monimuotoisemmiksi. Elintarviketeollisuuden on kuunneltava muuttuvaa kuluttajamarkkinaa yhä herkemmällä korvalla. Ja markkina-alue osuukin jokaisen kohdalla ”lähelle kotia”. Elintarviketeollisuudessa jokainen meistä on asiakas – myös sinä ja minä. Me ostamme ruokaa ja syömme elääksemme.

Puhtaan veden arvostus kasvintuotannossa lisääntyy

Yksi ruuantuotannon murroksen taustasyy on Suomen ja Euroopan kasvava tarve omavaraisuudelle. Maailmalla mylläävien kriisitilanteiden keskellä luotto globalisaatioon on koetuksella, ja tuttujen raaka-aineiden tuotantoketjut ovat uhattuina. Se nostaa ruuan hintaa ja herättää huolta siitä, onko meillä jatkossa saatavilla kaikkia tuttuja raaka-aineita.

Ilmastonmuutoksen seurauksena Euroopassa on ollut useita kuivia kesiä, mikä on haastanut tuoreiden kasvisten ja vihannesten tuotantoa. Valoa ja lämpöä riittää Espanjassa jatkossakin, mutta vedestä on tullut rajoittava resurssi. Meillä Pohjoismaissa puhtaan veden saatavuutta pidetään itsestään selvyytenä, ja tulevaisuuden Suomessa kasvihuoneviljelystä voi tulla entistäkin potentiaalisempi vaihtoehto. Ehkä Suomi voisi olla tulevaisuudessa jopa Pohjois-Euroopan leipäkori?

Korvaako bioreaktori lehmän elintarviketuotannossa?

Elintarviketeollisuuden muutosten yksi merkittävä taustavaikutin on kuluttajien ja päättäjien kasvava tietoisuus kestävyydestä ja sen esiin tuomista vaatimuksista. Keskustelu on erityisen vilkasta proteiinien tuotannon eettisyydestä, ekologisuudesta ja nykyaikana myös taloudellisuudesta. Perinteinen lihansyöntikulttuurimme ei ole välttämättä ympäristötietoisin tapa saada ravintoon proteiineja.

Tälläkin saralla Suomi on ollut edelläkävijä innovatiivisissa ratkaisuissa. Esimerkiksi solumaataloudessa syntyvän proteiinien lähde ei ole nauta, vaan se tuotetaan bioreaktorissa ulkoisista raaka-aineista, kuten teollisuuden sivuvirroista, hävikistä tai jopa suoraan ilmasta. Bioreaktoria voidaankin ajatella keinotekoisena tuotantoeläimenä, jonka ruostumaton teräsrunko tuottaa Mansikin tavoin syömäkelvottomasta massasta ihmiselle kelpaavaa ravintoa.

Alalla on kuitenkin edessään vielä pitkä matka, ennen kuin saamme kaupan hyllylle bioreaktorissa tuotettuja ja totuttuihin tuotteisiin täysin verrattavia herkkuja, kuten juustoja.

Kiertotalous tukee elintarviketeollisuuden kestävyyttä

Elintarviketeollisuus on hyödyntänyt eräänlaisia kiertotalouden periaatteita kautta historian, ja tuotannon sivutuotteisiin kannattaa suhtautua tulevaisuudessakin uteliaasti: hävikistä voi kehittyä rahanarvoinen tuote. Esimerkiksi juustontuotannossa sivutuotteena syntyvä hera päästettiin ennen muinoin jätteenä vesistöihin, mutta nykyään se on meijereille tärkeä raaka-aine proteiinipitoisten tuotteiden valmistuksessa.

Elintarviketeollisuus voi vaikuttaa vastuullisuuteen myös hiilijalanjäljen optimoinnilla ja esimerkiksi alkutuotannon maankäyttöratkaisuilla. Jos elintarvike on arvoiltaan vihreä, tuotantoon tarvittavan energiankin pitää olla uusiutuvaa ja omavaraista.

Elintarviketurvallisuudessa puhtaus on yhä puoli ruokaa

Kuluttajat odottavat, että uusilla teknologioilla tuotetut elintarvikkeet ovat yhtä terveellisiä ja puhtaita kuin perinteiset. Siksi elintarviketurvallisuutta koskevien EU- laatujärjestelmien tarve ja tärkeys ovat parrasvaloissa.

Ratkaiseehan maine paljon. Jos elintarvikeinnovaatio aiheuttaa ensimmäisellä myyntiviikolla vatsavaivoja, tuote leimataan kansan silmissä vaaralliseksi ja epäilyttäväksi. Se voi uhata brändin tai firman lisäksi myös uuden teknologian mainetta.

Moninaisuudella nälänhätää vastaan?

Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei esimerkiksi lihansyönti ole vaarassa kadota koskaan kokonaan. Ruuantuotanto tulee olemaan tulevaisuudessa yhdistelmä lihan ja kasvisten tuotantoa sekä uusia teknologioita. Ne tukevat luontaisesti toisiaan. Esimerkiksi lihantuotanto tuottaa lannoitteita kasvinviljelyyn, ja kasvin ja viljan viljelyn sivujakeet ruokaa tuotantoeläimille.

Samasta syystä moninaisuus kaupan hyllyillä kasvaa, ja mieleisensä vaihtoehdon löytävät niin vegaanit, sekasyöjät kuin kaltaiseni keliaakikotkin. Toivon, että kestävä ja monimuotoinen ruuantuotanto on lopulta ratkaisu myös kaikkein suurimpiin kysymyksiin, kuten nälänhätään.

Hävikki ei merkitse elintarviketuotannossa vain teollisuushävikkiä, vaan hukkaamme ihan oikeaa syömäkelpoista ruokaa. Hyvällä prosessi- ja laatusuunnittelulla pystymme olemaan eturintamassa taistelemassa ruokahävikin syntymistä vastaan. Itseäni motivoikin eniten se, että yhdessä meillä on mahdollisuus varmistaa, että kaikki tuotettu ruoka päätyy ihmisten lautasille. Silloin jokaisella on mahdollisuus syödä edullisesti ja terveellisesti itse valitsemallaan tavalla.

Elintarviketurvallisuuden asiantuntijamme auttavat luovimaan eri tavoitteiden ristiaallokossa, jotta kaikenkokoisilla toimijoilla olisi mahdollisuus varmistaa tuotteiden puhtaus ja laatu niin, ettei tiukka regulaatio tyrehdytä ruuantuotannon innovatiivisuutta. Lisäksi varmistamme hygieenisen valmistusprosessin, joka vähentää hävikkiä ja parantaa tuoteturvallisuutta.

Jukka Nykyri, Swecon ruokaprosessien asiantuntija, jukka.nykyri@sweco.fi