Parastaikaa Swecolla – Miltä swecolaisuus maistuu?

Perttu Valtonen näki nuorena teekkarina, miten johtamiskulttuuri muuttui Swecolla. Nyt hän haluaa itse viedä valmentavan johtamisen oppeja eteenpäin ja rakentaa entistä yhteisöllisempää työkulttuuria.

Kun Sanna Snell päätti vaihtaa työpaikkaa, hän nosti luurin ja soitti Swecolle. Keskustelujen jälkeen hänelle soitettiin takaisin ja ehdotettiin, että hän perustaisi Turkuun kokonaan uuden osaston. Nyt osastolla on jo viisi henkeä ja Sanna nauttii uudesta roolistaan esihenkilönä.

Juho Siipo pääse esihenkilöuralle nuorella iällä ja on sen jälkeen halunnut kehittää itseään ihmisjohtajana. Swecolla Juho haluaa omalla esimerkillään luoda välittävää kulttuuria, jossa kaikilla saa joskus olla huonoja päiviä ja omista fiiliksistä saa puhua.

Antti Hult viihtyy luonnon keskellä. Sen vuoksi hän muutti kahdeksan vuotta sitten perheineen Äkäslompoloon ja työskentelee ympäri vuoden etänä: ”Onhan se aikaa säästävää ja ekologisempaakin, kun ei aina aja palavereihin.”

Käyttäjälähtöistä suunnittelua Swecolla tekevä Minna Hiiros ehti työskennellä HUSilla yli 20 vuotta ennen kuin siirtyi Swecolle. Uteliasuus, rohkeus ja muutosmyönteisyys ovat vieneet Minnaa uralla ja elämässä eteenpäin.

Arkkitehti Henri Lautamäen missio jokapäiväisessä työssään on luoda laadukasta, toimivaa ja kaunista arkkitehtuuria, sillä se luo hänen mielestään puitteet ihmisille olla onnellisia tietyssä paikassa. Swecolle Henri haki töihin, sillä ison talon edut, projektit – kuten isot sairaalahankkeet – ja kansainvälisyys kiinnostivat helsinkiläistynyttä nuorta arkkitehti.

Marja-Riitta Lång alkoi opiskella Teklan käyttöä työn ohessa muutama vuosi sitten. Osaaminen on tuonut mukanaan mielekkäämpiä työtehtäviä. Opiskelun mahdollistivat osaavat kollegat, jotka neuvoivat ja auttoivat. Långin mukaan opiskelua työn ohessa ei kannata pelätä: ”Kun opettelee uutta, tarvitsee vain rohkeutta ruveta tekemään.”

Seikkailunhalu vei Miika Juntusen tyttöystävänsä kanssa pariksi vuodeksi Tromssaan: ”Swecolla on parasta, että vaikka paikkakunta – jopa maa – vaihtuu, verkostot eivät katoa. Tromsassa olin lähes päivittäin yhteydessä Suomeen ja nykyään Norjaan.”