Vähähiilisen rakentamisen toteutuminen vaatii kunnianhimoisen tavoitteen, osallistavan muutosjohtajan, toimintasuunnitelman ja reaaliaikaisen tilannekuvan.

Rakennusteollisuus on yksi suurimmista kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista ja yksi kolmasosa Suomen hiilijalanjäljestä aiheutuu rakentamisesta ja rakennuksista. Rakennuksissa ja rakentamisessa on näin ollen myös suuri potentiaali päästövähennyksille.

Uusi rakentamislaki ohjaa rakentamista vähähiilisempään suuntaan asettamalla rakennuksille päästörajat. Muuttuva toimintaympäristö ja samalla myös nopeasti kehittyvät vähähiilisen rakentamisen keinot, kuten nopea materiaalikehitys, asettavat haasteita rakennusalan yrityksille, joista valtaosa ei ole vielä kokeillut vähähiilisen rakentamisen keinoja.

Vähähiilistä rakentamista edistetään jo tällä hetkellä muun muassa integroimalla päästölaskentaa suunnittelutyökaluihin ja lisäämällä päästölaskentaa hankkeen eri vaiheissa ja esimerkiksi kokeilemalla uusiomateriaalien käyttöä pilottihankkeissa.

Vähähiilinen rakentaminen on kuitenkin teknisen laskennan kehittämisen lisäksi suurempi toimintatapojen ja kulttuurin muutos.

Esimerkiksi suunnittelijoilta vaaditaan päästölaskentaa varten arvioita eri tuotteiden määristä entistä aikaisemmassa vaiheessa keskeneräisten suunnitelmien pohjalta.

Toisaalta taas esimerkiksi hankinnan täytyy kyetä muuttamaan strategisen tason vähähiilisyystavoitteet konkreettisiksi hankintakriteereiksi: asetetaanko työkoneille ja kuljetuksille raja-arvoja päästöluokkien suhteen tai miten hankinnassa arvotetaan vähähiilisten materiaalien päästövähennyksiä suhteessa kustannuksiin?

Koska vähähiilisyys on suurimmalle osalle rakennusalan toimijoita vielä uusi asia, tarvitaan vähähiilisyyden edistämiseen ja toteutumisen varmistamiseen systemaattista muutosjohtamista, jonka avulla vähähiilisyyteen liittyvien tavoitteiden toteutuminen varmistetaan. Esimerkiksi omistajien tai rahoittajien investoinnille asettamat kunnianhimoiset hankkeiden päästövähennystavoitteet eivät toteudu itsekseen ilman systemaattista muutosjohtamista.

Mitä rakennushankkeiden vähähiilisyyden johtaminen vaatii?

Kunnianhimoisen tavoitteen, joka haastaa muuttamaan totuttuja käytäntöjä.

Hankkeiden tilaajat ovat tavoiteasetannassa avainasemassa: uskalletaanko hankkeille asettaa perinteisten kustannus-, laatu- ja aikataulutavoitteiden rinnalle myös kunnianhimoisia ympäristötavoitteita, jotka saattavat osin olla jopa ristiriidassa muiden tavoitteiden kanssa? Ilman tilaajan asettamaa päästövähennystavoitetta projektin ohjaus vähähiilisyyden suuntaan ei ole mahdollista.

Vähähiilisyyden tavoiteasetannassa tavoitteiden tulisi olla kunnianhimoisia, jotka pakottavat projektiorganisaation myös kyseenalaistamaan totuttuja toimintatapoja ja etsimään vaihtoehtoisia ratkaisutapoja. Tavoiteasetannassa on samasta syystä tärkeää kiinnittää huomioita tavoiteasetannan lähtötasoon, mikä edellyttää hankkeen kokonaispäästöjen arviointia ja esiselvitystä hankkeen merkittävimmistä päästölähteistä jo tavoiteasetannan yhteydessä.

Jotta päästövähennystavoitteesta saadaan riittävän kunnianhimoinen ja vaikuttava, vähennystavoitteen tulee olla suurempi kuin esiselvitysvaiheessa tunnistettujen tyypillisten päästövähennysmahdollisuuksien vaikutus on.

Vähennystavoitteen kunnianhimoisuutta voidaan edelleen lisätä asettamalla hankkeelle osatavoitteita esimerkiksi erikseen suunnittelun ja vähähiilisten materiaalien keinoin.

Muutosjohtajaa, joka saa hankkeen tekijät vähähiilisyystavoitteiden puolelle.

Kunnianhimoisen tavoitteen toteutuminen edellyttääkin osallistavaa muutosjohtajaa, joka kykenee luomaan toimintasuunnitelman tavoitteen saavuttamiseksi yhdessä suunnittelijoiden, hankinnan ja työmaatoimintojen kanssa.

Muutokset epäonnistuvat usein sen takia, että niiden läpivientiin ei allokoida riittävästi aikaa ja resursseja. Sama pätee myös vähähiilisen rakentamisen ohjaukseen.

Vähähiilisen rakentamisen kontekstissa muutosjohtajalta vaaditaan osaamista suunnittelun ja rakentamisen prosesseista, vähähiilisen rakentamisen keinoista, mutta ennen kaikkea rohkeutta haastaa totuttuja toimintatapoja ja kykyä saada asioita aikaan osallistamalla ihmiset muutokseen.

Muutosjohtaja joutuu haastamaan ja vaatimaan projektiorganisaatiolta uusia toimintatapoja sekä toimimaan projektiorganisaation tukena epävarmuuden keskellä. Muutosjohtajan on myös kyettävä yhdistämään vähähiilisen rakentamisen näkökulmat hankkeen normaaliin päätöksentekoprosessiin ja varmistettava, että vaikutukset hiilipäästöihin arvioidaan systemaattisesti jokaisen päätöksen yhteydessä muiden päätöksentekokriteereiden rinnalla.

Reaaliaikaista tilannekuvaa, joka yhdistää vähähiilisyystavoitteiden etenemän kustannus- ja aikatauluseurantaan.

Muutosta on mahdotonta johtaa ilman reaaliaikaista tilannekuvaa ja myös vähähiilisyyden johtaminen rakennushankkeissa sitä edellyttää.

Vähähiilisyyden tilannekuva näyttää, missä mennään suhteessa tavoitteeseen: Olemmeko tehneet riittävästi sellaisia valintoja ja päätöksiä, joilla tavoite saavutetaan?

Vähähiilisyyden reaaliaikainen tilannekuva täytyy yhdistää hankkeen muuhun kustannus- ja tilannekuvaseurantaan, jotta eri toimenpiteiden ja päätösten vaikutuksia pystytään arvioimaan kokonaisvaltaisesti ja mahdolliset ristikkäisvaikutukset huomioiden. Vähähiilisen rakentamisen näkökulmasta tilannekuvan tulee kattaa suunnittelun lisäksi myös hankinta- ja työmaavaihe.

Vähähiilisen rakentamisen ohjauksessa on kyse monimutkaisesta kokonaisuudesta nopeasti kehittyvässä toimintaympäristössä. Suunnitteluvaiheessa joudutaan usein tekemään vasta vuosien päästä realisoituvia päätöksiä osin puutteellisilla tiedoilla. Esimerkiksi vähähiilisten materiaalien hintatiedot realisoituvat lopullisesti vasta hankintavaiheessa.

Asian monimutkaisuutta ei kuitenkaan voi käyttää tekosyynä vähähiilisen rakentamisen ohjauksen laiminlyömiseen. Päinvastoin asian monimutkaisuus korostaa tarvetta allokoida ihmisiä, aikaa ja muita resursseja tavoitteiden toteutumisen varmistamiseen.

Globaalien ja kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii vapaaehtoisia toimia rakennusalalta ja ilmastonmuutoksen nopea eteneminen ei mahdollista sitä, että voisimme odotella toimintatapojen tai esimerkiksi vähähiilisten materiaalien vakiintumista vain muutamien pilottihankkeiden kautta.

Tiina Kuokkanen, tiina.kuokkanen@sweco.fi

Kirjoittaja on liiketoiminnan kehityspäällikkö Swecolla ja kehittää rakennushankkeiden hiilijohtamista kokonaisvaltaisesti päästöjen vähentämiseksi.