Kaikkialla Euroopassa on havaittavissa, että yritykset ja rahoituslaitokset arvioivat ja julkistavat yhä enemmän luonnon monimuotoisuuteen ja sen heikkenemiseen liittyviä vaikutuksia, eritoten liiketoimintaan ja talouteen kytkeytyviä riskejä.

Maailmanlaajuiset kehykset, kuten Science-Based Targets for Nature (SBTN), antavat yrityksille ja kaupungeille mahdollisuuden asettaa tavoitteita ilmasto- ja luontotyölleen, ja Taskforce on Nature-related Financial Disclosures (TNFD) auttaa yrityksiä lieventämään luonnon monimuotoisuuteen liittyviä riskejä.

Yritykset käyttävät näitä viitekehyksiä yhä enemmän systemaattisten arvoketjuanalyysien, tavoitteiden asettamisen ja tietojen julkistamisen mahdollistamiseksi. Yritysten kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) sisältää vastuullisuusraportointistandardeja, joiden avulla yritykset voivat julkistaa tietoja oman toimintansa ja arvoketjujensa luontokatoa voimistavista vaikutuksista ja kertoa, millaisilla toimenpiteillä ne pyrkivät lieventämään näitä vaikutuksia.

Luonnon monimuotoisuuden vaikutusten lisääntynyt arviointi ja julkistaminen on johtanut biodiversiteetin kompensointi- ja luottomarkkinoiden kehittymiseen, joiden avulla organisaatiot voivat kompensoida vaikutuksiaan investoimalla suojelutoimiin.

Iso-Britanniassa ja Saksassa on muun muassa kehitetty biodiversiteetin kompensaatiomarkkinoita, jotta yritykset voivat kompensoida vaikutuksiaan suojeluinvestoinneilla. Englanti on maailmanlaajuinen edelläkävijä. Siellä luonnon monimuotoisuuden nettohyöty -politiikka (Biodiversity Net Gain, BNG) edellyttää 10 % parannusta, nettohyötyä, luonnon monimuotoisuuteen rakennushankkeissa. BNG asettaa vaatimuksia rakennuttajille, jotta hankkeiden vaikutukset biodiversiteettiin otetaan huomioon.

Rahoitus- ja investointivälineiden perustaminen on olennaista kestävien suojelu- ja ennallistamistoimien toteuttamiseksi ja biodiversiteetin vahvistamiseksi Euroopassa.

EU on perustanut useita rahoitusmekanismeja luonnon monimuotoisuuden suojelemisen ja palauttamisen tueksi, kuten Horisontti Eurooppa -ohjelma ja Life-ohjelma. Erilaisista rahoitusaloitteista huolimatta Euroopan komissio on todennut, että biodiversiteettityöhön ja luonnonsuojeluun tällä hetkellä osoitettu rahoitus on riittämätöntä.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia käytetään yhä enemmän suojeluhankkeiden rahoittamiseen. Euroopan maissa laaditaan myös kansallisia aloitteita biodiversiteetin vahvistamiseksi. Esimerkiksi Tanskassa ”Grøn Trepart”, vihreän siirtymän poliittinen sopimus, pyrkii käyttämään viljelysmaata uudelleen luonnon monimuotoisuuden ennallistamiseksi.

Tätä trendiä ohjaa osittain EU:n ennallistamislaki, joka edellyttää viheralueiden ja puiden latvuston säilyttämistä ja laajentamista kaupungeissa. Ennallistamisasetuksella ja kaupunkiluonnon villiinnyttämiseen tähtäävillä aloitteilla pyritään ennallistamaan luonnon ekosysteemejä, luomaan ekologisia käytäviä ja ottamaan kansalaiset mukaan kestävään suunnitteluun, parantamaan ekosysteemipalveluja, parantamaan ilmastokestävyyttä ja edistämään luonnon monimuotoisuutta kaupungeissa.

Ruotsissa kunnat saavat tukea ekosysteemipalvelujen ja vihreän infrastruktuurin integrointiin kansallisen vihreän suunnittelun ohjeiden avulla. Alankomaissa monet kunnat edellyttävät nyt luontoa osallistavaa suunnittelua osana rakennuslupien myöntämisprosessia. Kiinteistökehittäjät voivat kerätä ”luontopisteitä” esimerkiksi suunnittelemalla viherkattoja ja tarjoamalla pesintäpaikkoja. Belgiassa Antwerpen investoi kiertovesiverkostoon, joka puhdistaa ja jakaa makeaa vettä kaupunkikäyttöön, täydentää pohjavettä ja lisää luonnon monimuotoisuutta.

Teknologia muuttaa luonnonsuojelua. Tekoälypohjaiset satelliittikuvat, kasvillisuuden seurantadroonit, akustiset anturit, digitaaliset kaksoset ja biologisen monimuotoisuuden seurantasovellukset, kuten Seek ja Pl@ntNet, tehostavat biodiversiteetin seurantaa. Digitaaliset työkalut, kuten villieläinkamerat, mahdollistavat reaaliaikaisen luonnon monimuotoisuuden arvioinnin.